Hoitotyön arjesta
Päivä mennä hurahti sekä perinteistä opettajan työtä että työssäoppimisjaksojen arviointeja tehden. Mukava nähdä erilaisia työssäoppimispaikkoja ja niiden toimintamalleja. Avartaa omaakin näkemystä hoitotyön arjesta. Työntäyteistä ja rankkaa mutta toisaalta antoisaa on hoitajan arki. Ihailtavaa on nähdä, miten hoitajat jaksavat tehdä työtään täydellä sydämellään vaikkei hoitotyön arki aina niin ruusuista olekaan. Medioissa puhutaan paljon siitä, miten huonosti ihmisiä hoidetaan ja miten vähän henkilökuntaa etenkin sairaaloissa ja vanhainkodeissa on. Totta varmasti jossakin. Kuitenkin uskon hoitotyön laadun edelleen olevan maassamme kansainvälisessä vertailussa huippuluokkaa. En ainakaan itse vaihtaisi koto-Suomen oloja sairaaloissa missään suhteessa oloihin Englannissa. Vaikka työskentelinkin arvostetussa sairaalassa, olivat työolot epätarkoituksenmukaiset ja hoitotyön laatua voisi osin kyseenalaistaa. Tuskin kuitenkaan meillä on sairaaloita, joissa torakat hyppivät lattioilla, MRSA-potilaita hoidetaan yhdeksän hengen potilashuoneissa, jotkut hoitajat tulevat suoraan bileistä töihin taloa johtamaan ja työaikana pestään omaa autoa... Paljon hyvääkin oli ja olen montaa kokemusta rikkaampi.
Kehittämistä on aina, myös terveydenhuollon sektorilla. Kuitenkin meidän tulisi osata antaa myös arvoa terveydenhuoltojärjestelmällemme ja alan ammattilaisille, jotka tekevät laadukasta työtä sydämellään.
Eläkeläispäivä
Sosialidemokraatit järjestivät tänään eläkeläispäivä koko maassamme. Itselläni oli ilo saada osallistua tilaisuuksiin sekä Leppävirralla että Varkaudessa. Monipuolista ja avointa keskustelua käytiin mm. eläkkeistä, eläkeläisten verotuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja yksityistämisestä. Erityisen mukavana koin sen, että eläkeläiset olivat innokkaasti mukana antamassa ideoita ja ajatuksia meille nykypäivän nuoremmille päättäjille. Emmehän voi oikeasti tietää, mitä eläkkeensaajille kuuluu, jos emme aidosti ole läsnä kuuntelemassa heidän ajatuksiaan. Itsehän he parhaiten omat tarpeensa ja toiveensa tietävät. Luonnollisesti.
Palvelut puhututtavat, etenkin palvelujen saatavuus tulevaisuudessa. Yksityistämisestä puhutaan paljon, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla suhtautuisin siihen varauksellisesti. Palveluita voidaan tiettyyn rajaan saakka mitata hoitohenkilökunnan määrällä ja koulutuksella ja annettavalla hoidolla. Kuitenkin hoidon laadun tulee olla tasokasta ja sen mittaminen onkin jo vaikeampaa. Ja kenen tehtäväksi jää hoidon laadun seuranta? Julkinen terveydenhuolto, haukuttiimpa sitä kuinka paljon hyvänsä, tuottaa maassamme laadukkaita terveydenhuollon palveluja. Palvelurakenteita uudistamalla ja avointa yhteistyötä yli kuntarajojen tekemällä varmasti myös terveydenhuollon suuret kustannukset kunnissa saadaan pienemmäksi. Avoimuutta ja ennakkoluulotonta yhteistyöhalukkuutta tarvitaan.
Tonttujen kellojen kilkatusta
Rauhallinen viikonloppu kotosalla tiedossa. Ihanaa. Välillä tekee oikein hyvää olla tekemättä suurelti mitään, touhuta ja temuta vaan lasten kanssa ilman aikataulutusta. Ulkona on kuraista, vettä tihkutta hiljalleen ja liki kaikki lumi on kadonnut. Kovasti meillä jo odotellaan joulua ja toivottavasti se lumikin satelee maahan, jotta saadaan se kuuluisa "valkea joulu". Ensimmäiset pikkujoulutkin ovat illalla kun Timolan kylätoimikunta on järjestänyt kyläläisille ne perinteikkäästi. Joulupukkihan se sinnekin tulla jolkottaa ja mielenkiinnolla odotan miten Eeli suhtautuu; kaksivuotiaan mielenkiinnolla vai peläten. Mukavaa tämä joulun odotus. Kiva huijata pieniä poikia ja vielä tuo Veetikin ainakin haluaa joulupukkiin uskoa. Useampi lista toiveita on jo kirjoitettuna ja perinteisesti asetellaan ne terassille kiven alle, josta tontut ne sitten yön aikana hakevat. Kilikellojen kilkatusta kuunnellaan iltaisin, kun tontut metsässä seikkailevat..
Mielenterveyden tuulia ja kultturielämystä
Viikko on hurahtanut vipinällä. Helsingissä olin kuuntelemassa mielenterveysmessuilla alan tutkijoiden näkemyksiä mm. ikäihmisten mielenterveyden edistämisestä, äänien kuulemisesta ja aivotutkimuksen näkökulmasta mielenterveysongelmien syntymiseen. Mielenkiintoisia aiheita ja varmasti antoisia niin meille alan opettajille kuin myös hoitotyöntekijöille ja mielenterveyskuntoutujille. Sosiaalinen eriarvoisuus ja köyhyys puhututtivat myös mielenterveysmessuilla. Nämä aiheet ovat kovasti kiehtoneet minua suhteessa yhteiskunnan kehitykseen kuin myös mielenterveysongelmiin. Valitettavan paljon sosiaalista eriarvoisuutta, köyhyyttä ja asunnottomuutta on edelleenkin maassamme ja yhteiskunnan haasteellisena tehtävänä on purkaa tämä eriarvoisuus tukitoimilla ja satsauksella heikompiosaisten pärjäämiseen. Enkä tarkoita tällä holhoamista. Mahdollisuuksien tasa-arvo on suotava kaikille.
Tiistaina antauduin yhdessä kollegani kanssa kulttuurin lumoihin. Kävimme katsomassa koskettavan Evita-musikaalin. Ei ole turhaa kehuttu näyttelijöiden lumoavaa ja sieluun painuvaa eläytymistä. Mieleenpainuva kokemus.
Liisan päivää suvun kesken
Hyvää nimipäivää äidille ja poikien mummolle! Liisan päivää vietettiin sukulaisten kesken perinteiseen tapaan mökillä syöden ja kahvitellen. Meikäläinen kyllä jokseenkin myöhästyi, kun kävin otattamassa valokuvia nettisivuja ja vaalimainoksia varten. Mukavia nuo sukujuhlat. Meidän suvussa kaikkien syntymä- ja nimipäiviä on kautta aikojen vietetty tietoni mukaan oman edesmennen mummoni aloitteesta. Moni onkin tässä vuosien mittaan ihmetellyt tätä sukurakkautta ja kaikenlaisten pientenkin juhlien viettämistä yhdessä. Kuitenkin perinteillä on tarkoituksensa. Vaikka nykyisin koko pieni suku asuukin muutaman kymmenen kilometrin säteellä toisistaan, yhteydenpidolla näin juhlien tiimoilta on oma tärkeä merkityksensä varmasti meille kaikille. Kuulumisista, tekemisistä ja päivän polttavista kysymyksistä on hyvä keskustella enemmän ja vähemmän yhteisymmärryksessä. Se kai tämän sukurakkauden yksi suola onkin, että eri mieltä osaamme ja uskallamme olla. Vaikka joku "viisas" on joskus sanonut, että ystävät voi valita, suku tulee perintönä, en siitä huolimatta omaa rakasta sukuani pois vaihtaisi. Hädässä ystävät tunnetaa, sanotaan, mutta uskon että lähisuvun piiristä apu ja tuki löytyy tarvittaessa meille kaikille. Niinkuin on monessa asiassa nähty. Kiitos siitä teille lähipiirini Hahtalat.
Juhlapiirikokouksen antia
Pohjois-Savon sosialidemokraattien juhlapiirikokous pidettiin Varkaudessa. Piia Viitanen piti erityisen koskettavan ja maanläheisen puheen sosialidemokraattien linjauksista ja näkemyksistä. Palvelujen turvaaminen on tasa-arvoisen yhteiskunnan lähtökohta. Kunnan tulee edelleenkin kantaa vastuunsa peruspalveluista. Yksityistämisessä on puolensa, mutta etenkin hoiva-alan kilpailuttamisessa on monenmoisia ongelmia. Miten laatu määritellään? Miten sen toteutumista valvotaan? Entä miten työntekijöiden asema pystytään takaamaan?
Palvelujen turvaaminen jokaiselle kansalaiselle on lähtökohtana myös paljon puhutussa Paras-hankkeessa. Tämä pitääkin muistaa keskusteltaessa kuntien yhteistyöstä ja mahdollisista kuntaliitoksista. Politiikka ja puoluesuhteet jylläävät politiikassa. Kuitenkin näissä yhteistyöasioissakin; siinä, mihin suuntaan mikäkin kunta yhteistyötä tekee, tulee aina muistaa kansalainen. Heiltähän olemme valtuutuksen päätöksentekoon saaneet.
Pienellä kylällä vireää toimintaa
Tänään Timolan koulun saksan lukijat vanhempineen olivat järjestäneet myyjäiset ja alakoululaisille discon. Luokkaretkiperinne rahankeruumenetelmineen ei ole onneksi muuttunut pariin kymmeneen vuoteen. Vanhemmat olivat tehneet ison työn illan onnistumiselle ja luokkaretken mahdollistamiseksi. Kiva, että myyjäiset ja pienten illat ovat arvossaan, ainakin meidän ekaluokkalaisella oli ollut mukava ilta.
Ihan kaiholla muistelen niitä discoiltoja, jota yläasteella luokkana järjestettiin saadaksemme luokkaretkikassaa kerrytetyksi. Todennäköisesti oman vanhempamme eivät kyseisiä aikoja niinkään kaiholla muistele, varmasti järjestysmiehenä toimimisessa oli paljon niitä huonojakin puolia. Meno on kuitenkin muuttunut siitä, valitettavasti. Päihdeongelmat ovat yhä nuorempien, jopa joidenkin lasten arkea. Omassa "nuoruudessani" päihteillä tarkoitettiin puhekielessä alkoholia, nyt siihen jo nuorten keskuudessa valitettavasti kuuluvat niin rauhoittavat lääkkeet kuin huumeetkin. Äkkiä on maailma muuttunut. Työn puitteissa hoitotyössä olen kohdannut paljon huumenuoria, jotka ovat aloittaneet alkoholin tai muiden päihteiden käytön jo 11-12-vuotiaina. Lapsia vielä. Miten siinä iässä pystyy ymmärtämään päihteidenkäytön seuraukset, riippuvuuden ja näkemään elämää eteenpäin? Entä jos kotona päihteidenkäyttö on osa arkea? Mistä sen terveellisen ja turvallisen roolimallin silloin saa? Kouluterveydenhoitaja, kuraattori, opettajat ja harrastustoiminnassa mukana olevat aikuiset, naapurit ja ystävät voivat antaa oman panoksensa lasten ja nuorten turvallisen ympäristön luomiseen. Miten kaikki uskaltaisimme sen osaltamme tehdä?
Salapoliisin työtä
Eilen käytiin Kuopiossa haastelemassa tukijoiden kanssa vaalityöstä ja hyviä ideoita virisi taas uusien ihmisten kesken. Hyvä jutella erilaisten ihmisten kanssa näistä jutuista. Usein sitä itse sokeutuu omaan tekemiseensä ja raikkaat ideat ja aatokset ovat aina tarpeen. Toisaalta on hyvä muistaa se tosiasia, ettei ilman konkareita tästä hommasta tulisi mitään. Onneksi konkarit luovat sen perustan, josta on hyvä ponnistaa, toivottavasti pitkälle.
Paras-hanke puhuttaa. Vaikea on leppävirtalaisena ottaa kantaa oman kunnan yhteistyökuvioihin suuntaan tai toiseen. Eli Kuopioon tai Varkauteen. Hyvin vähän tietoa valtuutettuina olemme saaneet ja pääasiassa tieto sekä meille että muille kuntalaisille välittyy lehtien kautta. Valitettavasti. Tänään kuulin mielenkiintoisia asioita yhteistyökuvioista ja kieltämättä säpsäytti meikäläistä täksi illaksi. Kummallista leikkiä salapoliisia asiassa, joka kuitenkin kuuluisi minunkin tietää. Mutta tätä tämä politiikka on. Palaan myöhemmin asiaan, kunhan olen salapoliisin työni saattanut loppuun. Onni tässä on se, että haaveenani ala-asteella minulla oli tulla aikuisena salapoliisiksi. Salainen haaveeni on toteutumassa...
Maakuntaliittoa ja kunnanvaltuustoa
Päivä täyttyi odotetusti luottamustehtävien tiimoilla. Maakuntavaltuustoon suunnattiin Ekin kanssa jo aamutuimaan isän kyydillä. Paljon hyvää keskustelua käytiin maakunnan kehittämisestä, painopistealueista ja mm. Varkauden lentokentän merkityksestä koko maakunnan kehittämiselle ja elinkeinopolitiikalle. Ilta sujuikin sitten kunnanvaltuustossa, jossa asiat olivat mittasuhteissaan pienempiä, mutta lähempänä kansalaisten arkea. Käytiin läpi kunnan talousarviota ja ryhmänä esitimme omat näkemyksemme siitä, mitä toimintoja tulee säilyttää ja mistä rahat tulee ottaa pois, jotta raameissa pysytään.
Ehdotuksessamme on mm., että vanhusten päivätoiminta säilytetään kahden lähihoitajan voimin muistaen suunnittelussa kuitenkin tarkastella toimintaa ja asiakkaiden tarpeita. Lisäksi ehdotimme sekä järjestöavustusten että osa-aikaisen nuorisotyöntekijän säilyttämistä. Ja säästöihin. Kunnan tahdonvaltaisiin ja harkinnanvaraisiin remontteihin tulee suhtautua tiukemmalla otteella. Lisäksi ehdotuksessamme on siivoustason lasku tekniseltä toimelta ja teiden perusparannusavustusten poisto ensi vuodelta. Kovia karsimisia nämäkin. Kuitenkin lähdimme siitä, että raameissa pysytään, jottei tarvitse mennä kuntalaisen kukkarolle enempää veroja korottamalla. Tuloveroprosentti päätettiinkin pitää ennallaan. Tiukka, mutta rakentavaa keskustelua käytiin ja varmasti varsinaisessa budjettivaltuustossa keskustelu on entistäkin tiukempaa. Mutta tästä on hyvä jatkaa pohtimaan, mitkä asiat ovat toistaan tärkeämpiä ja ketä varten kunnanvaltuustossa oikein istumme.
Isänpäivän iloa
Onnellista isänpäivää! Pienten poikien kanssa herättiin vähän tavallista aikaisemmin valmistelemaan iskälle aamupalaa. Pojilla silmät loistivat kun saivat keitellä iskälle kahvia ja järjestää hoidossa ja koulussa värkätyt lahjat ja kortit annettavaksi iskälle. Hiivittiin sitten koko porukalla herättämään iskä kovaäänisellä ja sydämestä tulevalla "paljon onnea vaan"-laululla. Perinteiden säilyttämisen merkityksen muistaa kun katsoo, miten onnellisia sekä iskä että pienet ukot olivat kun iskä sai ihan omatekemiä kynttilälyhtyjä ja kortteja. Pojatkin innosta puhkuen kertoivat lahjojen tekemisestä ja niiden piilottamisesta kotiin ennen isänpäivää. Ukin luona käytiin mökillä isänpäivälounaalla ja Eelin kanssa päiväunilla. Pojat kävivät vielä toisen ukin luona sillä aikaa kun minä olin meidän demariryhmässä pohtimassa huomista valtuuston kokousta.
Tehtiin ehdotuksia ensi vuoden talousarvioon. Toimintojen säilyttäminenhän on paljon helpompaa kuin pohtiminen, mistä rahat saataisiin näihin toimintoihin. Mutta esitys saatiin laadittua, katsotaan huomenna, miten se otetaan vastaan valtuustossa. Huominen päivä vierähtääkin sitten luottamustehtävissä; ensin päivällä maakuntavaltuustossa ja illalla kunnanvaltuustossa. Nyt vaan saunaan, joka lämpiää meillä liki joka ilta. Sitten vielä jännärisarjan pariin, jotta saa ajatukset nollattua. Huomenna on taas virkeänä pohtimassa uusia ideoita ja ajatuksia sekä maakunnan että oman kunnan kehittämiseen.
Saunan lämpimään
Mukava päivä. Pienten poikien kanssa väsättiin yhteistuumin poikien lempiruokaa; vasikankotletteja ja perunamuussia. Veetin kävi ensimmäistä kertaa kaupassa ilman äitiä ja hyvin meni. Sisko miehensä kanssa haki Veetin kyytiinsä ostoslista ja rahat mukanaan ja hyvin poika oli tavarat kaupasta löytänyt. Tällaiset "vastuutehtävät" tuntuvat Veetistä kivalta, varmaan saa kokea olevansa iso poika kun osaa jo kaupassa käydä. Vietettiin päivää keskenämme, kun Ari oli heittämässä tikkaa Kuopiossa. Ystäväni Auli kävi tyttärensä Sannin kanssa piipahtamassa. Sanni juttelee jo kovasti ja Eeli katseli "morsianta" kaukaa ja väitti Sannia vauvaksi. Lapsosilla on ikäeroa 2 päivää Eelin "hyväksi". Ollankin Aulin kanssa naureskeltu "anoppeina" aiheelle, että pitäähän sulhasen olla morsianta vanhempi.
Sauna on lämmin ja meinattiin Veetin ja Viljamin kanssa ottaa oikein kunnon lauantailöylyt. Poikia kiinnostaisi käydä alasti hangessa kipittämässä. Saa nähdä.
Liukasta riittää
Eilinen meni huristen. Sain ilon olla puhumassa Leppävirran eläkkeensaajien kokouksessa ikäihmisten mielenterveydestä. Paljon keskusteltiin ja uusia ideoita ja ajatuksia tuli myös oman kuntamme päätöksentekoon. Ikäihmisethän itse ovat oman olonsa ja vointinsa parhaita asiantuntijoita. Päätöksenteossa tulisi pystäs katsomaan tulevaisuuteen ja toimia ennaltaehkäisyn näkökulmasta käsin. Väestömme ikääntyy ja meidän tehtävänämme on turvata heille onnellinen vanhuus yhdessä heidän kanssaan.
Liukasta riittää takavetoisella autolla huristellessa kunnasta toiseen. Oppilaitoksella järjestettiin koulutusmessut. Messuosastoilla esittäytyivät eri alojen oppilaitokset ja mukava oli seurata opiskelijoiden intoa ja motivaatiota oman alansa esittelemiseen. Näki, että työtä oli tehty paljon messujen onnistumiseksi ja parturikampaajaopiskelijat olivat loihtineet erityisen näyttäviä kampauksia muotinäytöksen malleille. Varmasti tällaiset messut ja tempaukset tuovat arvostusta omaa, tärkeää ammatinvalintaa kohtaan.
Juhlapäivää odotellessa
Päivä meni entiseen malliin huristellen pitkin Savon kaunista maaseutua ja opetustuntejakin oli iltapäivällä. Ilta touhuttiin keskenämme poikien kanssa Viljamin nukkuessa iltapäiväuniaan. Meidän neljävuotias ei suostu nukkumaan hoidossa kun kaverikaan ei nuku. Iltapäivällä sitten automatkalla nukkumatti yllätti ja kolmen tunnin iltaunien jälkeen mies puhua pupattaakin koko illan. Ja juttuahan riittää. Viljami oli taiteillut seurakunnan päiväkerhossa iskälle hienon kortin joka sitten piilotettiin odottamaan isänpäivää. Viime vuonna Viljami kertoi äitienpäivän alla, ettei ole tehnyt äidille lahjaa eikä se ole repussa.. Ihanaa salaisuuksien taikaa. Mukavia kaikki tuollaiset perinteet. Itsekin muistan kaiholla, miten synttärien aamuna odotti isän, äidin ja siskon laulua silmät kiinni teeskennellen nukkuvaa. Sisko juuri yhtenä päivänä muistutti, miten minulla oli tapana nukkua uusien tavaroiden kanssa; uudet kengät jalassa tms. Onneksi en sentään uutta polkupyörää ollut sänkyyn raahannut.
Lumituiskussa ajelua ja ikäihmisten pärjäämistä
Lumituiskussa ajellen ja työssäoppimisjaksoilla opiskelijoita ohjaten sujui työpäivä. Valokuvaajan kanssa käytiin ottamassa kuvia koko perheestä lumisella maaperällä. Vanha kelkka oltiin saatu mukaan ja kummasti kuvissa oleminen oli helpompaa pienten poikien aitouden ja rentouden takia. Illalla käytiin Arin mummin luona iltakahvilla. Ihana miten isomummi jaksaa vielä touhuta pienten kanssa ja pärjää yksin kotona. Pienikin piipahtaminen isomummin luona antaa varmasti hänelle iloa pitkäksi aikaa. Varmasti elo on yksinäistä ja pieni vipinä illassa piristää.
Ikäihmisten päivätoiminta kunnassa puhuttaa ja siitä olen saanut yhteydenottoja. Vanhukset ovat huolissaan siitä, jatkuuko päivätoiminta edelleen. Päivätoiminnassa käy paljon vanhuksia, jotka peseytyvät ja saavat virikkeitä päiväänsä. Toisaalta myös omaishoitajat saavat sillä aikaa levätä ja tätä kautta päivätoiminnan hyöty ulottuu myös omaisten jaksamiseen. Kunnan budjetti on tiukoilla ja ensi viikolla valtuustossa käsittelemmekin tulevaa talousarviota. Pitääkin viikonlopun aikana porukalla pohtia, mitkä asiat meidän demariporukan mielestä on tärkeimpiä ja mitä mahdollisesti voisi karsia. Mielestäni tulee lähteä kunnan peruspalveluista ja siitä, miten parhaiten voisimme edesauttaa etenkin heikompiosaisten pärjäämistä yhteiskunnassamme. Kaikkea hyvää ja kaunista ei voida tehdä, mutta kuitenkin aina on osattava laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, samalla miettien tulevaisuutta ja kuntalaisten hyvinvointia. Ei tule olemaan helppoa.
Pienten nenien niistämistä ja työn mielekkääksi kokemista
Viikonloppu vierähti nenänniistotouhuissa koko porukalla. Eilen istuttiin iltaa siskoni luona. Pojilla riittikin touhua pelaillessa ja siskon koirien kanssa touhuillessa. Tänään oli upea päivä, luonto kauneimmillaan. Puut hohtivat valkoisina ja sää näytti siltä, kuin olisi ollut kovakin pakkanen. Vaan eipä ollut kuin reilut 5 astetta täälläpäin Savon kaunista luontoa.
Käytiin Arin siskon 15-vuotissynttäreillä. Aika menee tosi nopeasti. Tuntuu, ettei ole montaakaan vuotta siitä, kun Ari kertoi äitinsä odottavan vauvaa. Niin, siitä on jo reilut 15 vuotta. Nyt on vauvasta kasvanut jo iso neiti, joka miettii aikuisuuden uravalintaa; minne mennä peruskoulun jälkeen. Itse tuon ikäisenä en vielä tiennyt mitä isona haluan tehdä. Lukion ajan olikin hyvä tuota pohtia. Joillakin on suunta ja tavoitteet selvillä jo nuorena. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa ja useita ammatteja löytääkseen paikkansa tässä maailmassa. Kuitenkin me vietämme paljon aikaa elämästämme töissä. Ainakin itse koen tärkeänä, että työstä saa iloa ja sen kokee mielekkäänä. Aikaisemmin tekemäni hoitotyö ja nyt opetustyö on toisaalta raskasta ja stressaavaakin, mutta sen vastapainona saa onnistumisen kokemuksia ja palautetta aikaisemmin potilailta ja nyt opiskelijoilta. Tärkeää on kokea olevansa oikeassa paikassa, niin työssä kuin elämässä yleensäkin.
Flunssan kourissa
Flunssaa pukkaa meidän koko porukalla. Viikonloppuna onkin sitten hyvä rauhassa levätä, vetää peitto korviin ja villasukat jalkaan. Pakkanen puree ja pitkään aikaan taitaa tulla sellainen talvi, että talven ensimmäiset lumet jäävät maahan. Rakastan talvea, (joskaan en 30 asteen pakkasia) ja ennen kaikkea sen valoisuutta pimeään syksyyn verrattuna. Lapset rakastavat lunta varmasti vielä enemmän. Ensimmäisten lumihiutaleiden sataessa maahan, pojat olivat jo kaivamassa pulkkia varastosta. Täytyi vähän toppuutella.
Kävin antamassa ääneni seurakuntavaaleissa ja ilokseni äänestysaktiivisuus ainakin ennakkoäänien perusteella on meillä Leppävirralla nousussa. Hyvä jos seurakuntavaalitkin ihmisiä kiinnostavat. Onhan kuitenkin seurakunta tärkeä osa monen suomalaisen elämää. Äänestysmahdollisuus tulisikin kokea velvollisuuden sijaan oikeudeksi vaikuttaa yhteisiin asioihin.
Joulun lähestymisen huomaa
Marraskuu alkoi. Joulun lähestyminen alkaa jo näkyä postilaatikosta löytyvien lelukirjojen ja mainosten muodossa. Riittää pienillä miehillä ajankulua, kun joulupukin toivelista täyttyy lelumainosten houkuttelevista antimista. Joulu on kaupallistunut. Harmi. Itsekin sitä tulee hankittua aivan liikaa lahjoja pojille, vähempikin riittäisi. Yhtenä jouluaaton aattona erehdyin viime tipan ostoksille. Kaksi keski-ikäistä naista tappelivat ostoskeskuksessa barbie-nukesta, joka ilmeisesti oli kaupan viimeinen sen mallinen. Kamalalta näytti. Päätin silloin, etten enää jätä ostoksia viime tinkaan, jottei tarvitse moista tunkua katsella ja päätös on onneksi pitänyt. Kotitekoiset ajatuksella tehdyt lahjat lämmittävät mieltä ja mielestäni turhanpäiväisten lahjojen jakaminen aikuisille tutuille ja sukulaisille on turhaa. Tärkeämpää on, että lahja on henkilökohtainen, ja voihan toista muistaa muulloinkin kun jouluna. Ajatus on tärkein.
Meillä on maailman paras perhepäivähoitaja. Tuli taas muistutettua itseä asiasta, kun kunnan perhepäivähoidon ohjaaja soitti tiedustellakseen, tarvitseeko Veeti hoitopaikkaa vielä keväällä. On ollut hyvä olla, kun on tiennyt, että koulupäivän jälkeen Veeti on hyvässä hoidossa muiden poikien kanssa eikä yksin kotona kun vanhemmat ovat töissä. Meidän hoitajan kaltaisia sydämellään työtä tekeviä arjen puurtajia on varmasti nykypäivänä enää vähän. Arvostusta näitä hoitajia kohtaan tulisi osata myös osoittaa. Tärkeää työtä tekevät.
Hei,