Nöyrimmät kiitokset!
Vaalit on nyt käyty. Nöyrimmät kiitokset kaikille tukenani olleille 358 äänestäjälle! Tästä on hyvä jatkaa työtä eteenpäin.
Lehdet ovat pitkin eilistä iltaa ja tätä päivää soitelleet ja kyselleet, mistä moinen äänisaalis johtuu. Sen kun tietäisi. Uskon meidän yhteisen työn nyt kantavan hedelmää ja saimme luottamuslauseen menneltä valtuustokaudelta. Lämpimästi täytyy kiittää tukiryhmääni korvaamattomasta tuesta ja avusta.
Meillä Leppävirralla kävi hyvin. Saimme pidettyä 7 valtuustopaikkaamme. Keskusta sai omansa, 17 paikkaa, Perussuomalaiset nyt ensimmäisen paikkansa, Kokoomus piti 3 paikkaansa, Vasemmistoliitto 2 paikkaansa ja Kristillisdemokraatit 2 paikkaansa. Leppävirta-liike menetti paikan ja saivat nyt 3 valtuutettua. Mielenkiintoiset neuvottelut varmasti tulossa. Puhelimet pirisevät suuntaan jos toiseenkin ja kaikenlaisia kokoonpanoja varmasti viritellään jo ympäri kyliä. Nähtäväksi jää. Ihana saada olla mukana seuraamassa tätä pelikenttää. Aina oppii jotakin.
Varjovaaleista farssivaalit
Nyt on vaalityö tehty ja huomenna rauhoitutaan köllöttelemään kotona ja illalla suunnataan vaalivalvojaisiin. On vähän haikea olo. Ollaan tehty yhdessä paljon töitä, jaettu ruusuja ja esitteitä, punnittu ja pähkäilty vaaliteemoja. Toivottavasti oman porukan toiminta jatkossakin on yhtä sulavaa ja ennen kaikkea ilolla tehtyä.
Oman "suolansa" näihin vaaleihin Pohjois-Savossa ovat antaneet Savon Sanomien varjovaalit. Jokaisessa kunnassa on voinut äänestää koneeltaan yhtä ehdokasta joka päivä. Alussa ongelmana vaikutti olevan se, että jotkut äänestivät koneillaan suosikkejaan useita kertoja päivässä. Onneksi Savon Sanomat tarttuivat tähän ja poistivat näin annettuja ääniä. Jokainen varjovaaleja seurannut huomasi, että useita kertoja samalla koneella päivän aikana annetut äänet katosivat. Ja tämänhän nyt ovat tajunneet myös ne, jotka tarkoituksellisesti haluavat aiheuttaa pahaa mieltä, morkata ja vetää muita ehdokkaita lokaan. Joillekin ehdokkaille (itseni mukaanlukien) on päivien aikana tupsahtanut jostain useita satoja ääniä varjovaalien loppuvaiheessa (ovat päättyneet tänä iltana klo21). Kyse ei voi olla mistään muusta kuin tahallisesta pahanteosta. Valitettavaa. Varjovaalit ovat ideana hyvät, mutta tällä kertaa toteutus ontui tosi pahasti. Tekniikka pitäisi olla kunnossa niin, ettei oikeasti yksi ihminen voi kuin yhden kerran päivässä äänestää. Tällaista toisten lokaan vetämistä ja pahan mielen tuottamista tuskin Savon Sanomatkaan näillä vaaleilla haki. Kirjoitin muutama päivä sitten reilusta vaalityöstä, mutta tältä osin joudun perumaan sanani. Valitan.
Edelleen kuitenkin porskutellaan kohti huomista. Toivottavasti neljän vuoden aikana tekemämme työ ja vaalityö kantaa hedelmää. Kävi miten kävi. Voin olla iloinen Leppävirran demareiden ilmeistä ja olemisesta. Ilollahan tätä pitää tehdä!
Vaalityötä ja kipeitä reisiä
Vaalit lähestyvät ja kolmen yön päästä tulokset ovat tiedossa. Mielenkiintoiset vaalit meillä Leppävirrallakin. Vaalityö on sujunut suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä. Samalle torille ja vielä samaan aikaankin on mahduttu. Ylilyöntejä on tullut yllättävänkin vähän, tosin niitä ei tarvitsisi tulla ollenkaan. Selvästi huomaa sen eron viime vaaleihin, että niin puolueet kuin yksittäisetkin ehdokkaat mainostavat lehdessä itseään enemmän kuin aiemmin. Vaalit otetaan näköjään enemmän tosissaan. Onhan se niin, että kuntalaisten kannalta on merkityksellistä se, ketkä ihmiset ja mitkä puolueet valtuustosalin penkkejä kuluttavat seuraavat neljä vuotta. Ja mihin suuntaan ja keiden toimesta Leppävirtaa luotsataan? Nähtäväksi jää, sunnuntaina tiedetään enemmän. Vielä loppurutistus ja sitten jännäämään tuloksia. Tässä yhteydessä on kiitettävä omaa porukkaa REILUsta meiningistä.
Päivät täyttyvät vaaleista huolimatta onneksi arkirutiineista. Töissä pukkaa kiirettä ja sitä mukavampi onkin viettää leppoisaa iltaa kotosalla. Tänään kävin ystävättäreni kanssa hikoilemassa Timolan liikuntasalilla. Naiset ovat porukalla järjestäneet näin torstaisin peli-illan; milloin sählyä, korista ja tänään KUNTOPIIRIÄ. Mukava touhuta porukalla, jäisi kuntopiirit ehkä kotona tekemättä. Saas nähdä miten hyvin huomenna töppönen liikkuu, kun menemme luukuttamaan. Aatteen palolla räntäsateessa ei vielä olekaan varpaat paleltuneet. Mutta mitäs vaalityötä se semmoinen on, jos eivät varpaat palellu, pää kastu ja postiluukut kolahtele. Perinteistä pitää pitää kiinni.
Vaalihumua ja aatteen paloa!
Vaalityö on kiivaimmassa käynnissä eri puolilla Suomea! Kiva nähdä eri puolueiden porukoita joskus jopa hyvässä yhteisymmärryksessä vaalitantereella. Kiitokset kokoomukselaisille hyvistä kahveista ja karkeista! Tällaistahan se vaalitouhun pitäisikin olla. Mahdutaan samoille toreille ja kaduille, jutellaan eri puolueiden(kin) ihmisten kanssa ja osataan arvostaa myös toisten olemassaoloa. Valitettavasti vaan joka paikassa ja kaikkien puolueiden tai ryhmittymien välillä tällainen sopusointu ei ole mahdollista.
Meillä joka tapauksessa oli mukavaa, paleltuneista varpaista ja nuhanenistä huolimatta. Jaoimme porukalla reilut 200 ruusua kirkonkylällä ja iloisin ilmein ne otettiin vastaan. Vaalihumu on täydessä vauhdissa ja vauhdista huolimatta uskallan olla iloinen ja ilman kurttuja ohimolla. Toivottavasti muillakin on samanlainen olo.
Mistä on pienet pojat tehty?
Suklaasta, karkista, popcornista, punajuurista ja kanaperunalaatikosta, jos pojilta kysyttäisiin. Vapaa viikko on vierähtänyt tavallisia arkisia askareita puuhaillen. Tekemistä on riittänyt ja rauhallista on ollut, kun on saanut aamulla herätä silloin kun huvittanut. Kaikille meille tämä tekee hyvää. Erityisesti pojat silminnähden nauttivat vapaudesta; aamuherätyksiä ei ole ollut ja iltakin on venynyt legoleikkien lomassa.
Vaalityö käy kiivaana, ja joillakin ehdokkailla eri kunnissa tuntuu mopo karkaavan käsistä. Enemmän ja vähemmän keskitytään toisten morkkaamiseen, vanhojen kalavelkojen makseluun ja toisten tekemisten tuijotteluun. Mitä voisimme oppia pieniltä pojilta? Pojat riitelevät milloin mistäkin ja rollivat toistensa tekemisiä. Mutta anteeksi osataan pyytää ja olla pahoillaan. Sitten leikit jatkuvat entiseen malliin ja ollaan taas ylimpiä ystäviä. Milloin meistä aikuisista tulee pitkävihaisia, kateellisia ja kaunoja kantavia? Ja milloin nöyryys ja pahoillaan olemisen taito häviää? Miksi aikuisten ihmisten on niin mahdottoman vaikea oppia sanomaan "anteeksi" ja vielä kaiken lisäksi myös tarkoittaa sitä? Ihaillen pitää omia poikia seurata, kun 4-, 6- ja 9-vuotiaat leikkivät sovussa samoilla legoilla.
Työelämä kovenee
Hätkähdin päivän uutista, vaikkei se kovin yllätyksellinen ollutkaan. Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen kirjoitti nuorten ja nuorten aikuisten mieliala- ja stressihäiriöistä johtuvien sairauslomien kolminkertaistuneen kymmenessä vuodessa. Yhtenä selityksenä kehitykseen arvellaan olevan työelämän koventuminen, joka heijastuu myös opiskelijoihin. Tähänkö suuntaan ollaan menossa? Yhteiskuntamme kovenee koko ajan. Sekä opiskelijoilta että työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän. Työsuhteet ovat katkonaisia, porukkaa irtisanotaan. Jokainen meistä voisi hetken pysähtyä miettimään niitä työnsä menettäneitä kouluttamattomia 50-60-vuotiaita, jotka ovat nyt ilman työtä ja koulutusta. Miten elämästä saisi kiinni? Työpaikkojen yhteiskuntavastuussa on parantamisen varaa ja roimasti. Vakituinen työpaikka ei tarkoita enää samaa kuin 10 vuotta sitten. Ihmisen arvoa mitataan suorituksilla, ei niinkään enää sillä mitä olemme toisillemme. Kaameaa. Samalla toisaalla pohditaan syrjäytymistä ja tuloerojen kasvua.
Mihin on kadonnut yhteisöllisyys? Sanommeko naapureillemme huomenta ja tiedämmekö edes ketä viereisen oven takana asuu? Omassa lapsuudessani vajaat 30 vuotta sitten kerrostalomiljöössä kaikki tunsivat kaikki. Me lapset kokoonnuimme kuivaushuoneelle leikkimään ja pitämään "kerhoja", leikittiin purkkista ja kirkkistä ja kaikki naapurin mummot olivat tuttuja. Eikä siitä nyt niin kovin kauaa ole... Voisimmeko jokainen tahollamme huudahtaa naapurille huomenet ja vaikka uskaltautua kysymään, mitä kuuluu?
Upeaa puheenjohtaja!
Tänään oli mukava päivä. Saimme SDP:n puheenjohtajan, Jutta Urpilaisen vieraaksemme Leppävirralle. Milloinkahan viimeksi puolueen puheenjohtaja on kunnassamme vieraillut? Ymmärrykseni mukaan Paavo Lipposen aikaan. Tunnelma oli kihelmöivä ja odotimme päivältä paljon. Ja vielä enemmän saimme. Lukiovierailu oli rento ja mukava, johtunee paljolti myös lukiolaisten asenteista, mielenkiintoisista kysymyksistä ja hyvästä ilmapiiristä. Mukava mennä lukiolle ensi viikolla paneelikeskusteluun; varmasti kiperiä kysymyksiä luvassa.
Kansalaistapaamisen järjestimme kunnantalolla, jonne olikin kerääntynyt suuri joukko nuorempia ja iäkkäämpiä kuulijoita. Urpilainen todella osaa ottaa yleisönsä. Kiva oli kuulla erään vanhan puolueaktiivin kommenttia, ettei se Urpilainen sitten ollutkaan huono valinta. Ennen puoluekokoustamme kun jotkut senioridemarit vähän epäilivät nuoren ja vielä naisen kykyä toimia puolueen puheenjohtajana. Eivät epäile enää. Samalla me kuntapäättäjät ja ehdokkaat saimme kannustusta omaan työhömme kunnissa. Sitä me toki tarvitsemmekin tässä huiskeessa ja hulinassa. Kauniit kiitokset!
Hei,