Pianon pimputusta
Vauhdikas työpäivä vierähti työssäoppimisjaksojen ohjauksissa ympäri kaunista maakuntaa. Lumisella tiellä onneksi talvirenkaat jo alla tuli taivallettua kieli keskellä suuta. Liukkaat kelit tulevat aina yhtä yllättäen etenkin niille autoilijoille, jotka vielä tässäkin lumimyräkässä yrittävät liukastella kesärenkailla. Emmekö me koskaan opi?
Ilta meni mukavissa tunnelmissa poikien kanssa shakkia pelaten ja legoilla rakennellen ja Veeti innokkaasti opetteli elämänsä ensimmäistä pianoläksyä. Toivottavasti sama into säilyy. Ja jos harrastus alkaa pahasti tökkimään, toivon itseltäni löytyvän ymmärrystä harrastuksen lopettamiseen. Joskus tuntuu, että vanhemmat kuskaavat lapsensa harrastuksiin, jossa lapset eivät viihdy. Leikkimielisissä lasten juoksukisoissa kesällä näki vanhempia, jotka kiskoivat pieniä, juuri kävelemään oppineita lapsia eteenpäin. Kenellähän lie ollut hauskaa? Taisi liikunnan ilo olla kaukana siitä touhusta. Pakko tunnustaa, että itse houkuttelin Veetin pianon soiton pariin, kun itsekin sitä nuorena varsinkin harrastin. Vaikkei se aina ollutkaan mukavaa, niin näin vanhemmalla iällä täytyy antaa kiitosta vanhemmille, jotka ymmärsivät kannustaa. Nyt on mukava ainakin näin kotioloissa soitella ja laulella lasten kanssa.
Loskaista sunnuntaita
Lumi tuli ja peitti maan ainakin täällä Savon suunnalla. Pienillä pojilla riitti ihmettelemistä ja iloa juosta pitkin pihamaata kengänjälkien jäädessä lumeen. Päivä sujui leppoisissa merkeissä. Mökillä käytiin siskon porukan kera nauttimassa äidin makoisia lammaspyöryköitä. Arin veljen vaimo oli järjestänyt kynttiläkutsut ja sainkin käydä siellä naisporukassa tuoksuttelemassa kynttilöitä sillä aikaa kun pojat touhusivat toisen ukin luona. Kelloja siirrettiin viime yönä meidän unikekojen kannalta hyvään suuntaan. Ei ole omena kauas puusta pudonnut ainakaan iltakukkumisten ja aamutorkkuisuuden kannalta. Huomenna alkaa työssäoppimisjaksojen ohjaukset työn puolesta. Mukava "maaseutumatkailu" ja uusiin hoitoalan paikkoihin tutustuminen on hyvää vaihtelua perinteiseen opetustyöhön.
Viimeisimmässä paikallislehdessämme kunnanvaltuutettu ehdotti säästötoimenpiteeksi kunnan virkamiesten palkanalennusta 10%:lla puoleksi vuodeksi ja tarvittaessa kunnan työntekijöiden lomautukset. Palkanalennusta ei varmaankaan lain puitteissa voida edes toteuttaa. Toisaalta ei kai kunnan talousvaikeudet ole virkamiesten syytä; ei myöskään kunnan työntekijöiden. Ajatus kuntalaisten yhteishengestä säästöissä on toki hyvä, mutta voisiko sen toteuttaa toisin? Esimerkiksi tiedottamalla vaihtoehdoista ja säästötarpeista riittävästi myös kuntalaisia ja ottamalla heidät mukaan avoimeen keskusteluun. Ehkäpä yhteisymmärrys kuntalaisten ja päätöksentekijöiden välillä paranisi, kun tietoa puolin ja toisin olisi riittävästi. Säästöjen tekeminen ja toimintojen karsiminen ei pitkällä tähtäimellä enää onnistu, vaan on uskallettava katsoa myös toimintoja. Ovatko ne kaikki järkeviä, suunnitelmallisia ja tarpeellisia näissä mittasuhteissa?
Käsityöläisten osaamista
Illat menevät työpäivien jälkeen nopeasti. Piirihallituksemme päätti uudesta eduskuntavaaliehdokkaasta, joten nyt kaikki olemme kasassa ja valmiita tekemään vaalityötä. Mainosten suunnittelussa, työkiireissä ja kaikenlaisissa kotihommissa illat vierähtivät niin, ettei edes huomannut arkiviikon olevan pulkassa. Viikonloppuna onkin sitten aika ladata akkuja ja rauhoittua perheen parissa. Aamusella hoksattiin Joensuussa olevan käsityöläismessut ja sinne ampaistiin koko orkesterilla. Pojatkin jaksoivat ihmeen hyvin kierrellä, kun välillä istahdettiin katsomaan muotinäytöksiä. Kivat olivat messut ja erityisen mukava oli huomata, miten paljon käsityön ammattilaisia oli messuilla mukana. Kotimaisen käsityön ja etenkin sen laadun arvostus tuntuu olevan lisääntymässä. Toivottavasti se takaa tulevaisuudessakin työn monille alan ammattilaisille ja perinteiden säilymisen tuleville sukupolvillekin.
Keskustelua palveluiden tärkeysjärjestyksestä
Eilinen ilta vierähti valtuustoseminaarin tiukan keskustelun pyörteissä. Kukin valtuustoryhmä oli laatinut esityksen mahdollisista painopistealueista ja säästökohteista. Aika vierähti niin, ettei keskusteluun juurikaan jäänyt aikaa. Jäi lattea olo siitä, ettei varsinaisia sopimuksia ja linjauksia saatu aikaiseksi. Selkeästi kuitenkin vasemmiston ja oikeiston käsitykset säästöistä erottuivat toisistaan. Ihmetyttää se, että vuosi toisensa jälkeen pohdimme säästöjä ja käymme läpi erinäköisiä listoja mahdollisista karsimiskohteista. Samaan hengenvetoon tulisi kuitenkin pohtia tulojen lisäämistä ja ennenkaikkea olemassaolevien toimintojen järkiperäistämistä. Olisi hyvä itse kunkin alallaan katsoa peiliin ja tarkastella avoimesti toimintoja. Voisiko ne tehdä taloudellisemmin, poistaa mahdolliset päällekkäisyydet ja huolehtia paremmin yhteistyön toimimisesta sekä hallintokuntien sisällä että niiden välillä. Tässä henkilökunnan ideoiden ja ajatusten kuuntelemisella on tärkeä osuus. Työntekijöillä on usein hyviä kehitysehdotuksia, kunhan ne vain eivät kaiu kuuroille korville.
Pohjois-Savon Sosialidemokraatit juhlivat 100-vuotista taivaltaan
Viikonloppu on liki takana ja niin on syyslomakin. Nopeastihan nämä lomat tuntuvat menevän. Eilinen päivä vietettiin Pohjois-Savon Sosialidemokraattisen piirin 100-vuotisjulassa. Seminaarissa saimme kuulla Europarlamentaarikkojen, ministerin ja kansanedustajan puheita ja ilta sujui leppoisissa merkeissä työväen historiaa ja lauluja kuunnellen. Ihania perinteitä, joita meidän nuorenmpienkin demareiden tulee vaalia. Uudistuksia ja kehittämistä on tässä kaikessa myllerryksessä niin kunta- kuin valtiontasollakin. Joskus tulee pysähtyä myös miettimään, mistä olemme tulleet ja missä ovat juuret siihen, mitä tämän päivän Suomessa olemme. Ja ketkä maamme ovat rakentaneet. Kunnia kuuluu heille.
Tänään illalla kokoonnuimme omalla demarien valtuustoryhmällä pohtimaan kuntataloutta ja sen tasapainottamista. Huomenna on valtuustoseminaari, jossa käsittelemme menoja, tuloja ja etenkin talouden tasapainottamista. Talouden tasapainottaminen on käsitteenä hankala, ehkä osin myönteiseltäkin kuulostava. Valitettavasti se tarkoittaa kuitenkin myös säästöjä; asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se tarkoittaa väistämättä joidenkin palveluiden heikentymistä. Toivottavasti palveluiden heikentyminen ei kosketa pahiten perusturvaa, jossa kuitenkin ylitykset ovat suurimmat. Tulisikin entistä tarkemmin alkaa keskittyä miettimään, mistä saamme tuloja kuntaan ja miten nykyisiä palveluita voisimme paremmin ja taloudellisemmin tuottaa. Ehkä jopa yhteistyössä jonkun toisen kunnan tai kuntien kanssa. Toivottavasti huomisessa seminaarissa hersyää rakentava ja kauaskantoinen keskustelu eri ryhmien välillä ja yhteistyössä myös kunnan virkamiesten kanssa.
Aamu alkoi ihanalla herätyksellä; pikku-ukot kampesivat viereen ihmetellen "lunta" ulkona. Aamukuura oli peittänyt alleen pihamaan. Varmaan kohta pojat alkavat kaivamaan suksia ja pulkkia autotallista. Päivät ovat menneet rattoisasti. Arikin on lomalla ja tällaisia perheen yhteisiä kokonaisia päiviä on meillä aika harvoin. Ollaankin nautittu yhdessä olemisesta lehtien haravoinnin ja kotihommien parissa.
Menen tänään puhumaan ikäihmisille mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Uskon mielenterveyden säilyttämisellä ja mielen virkeydellä olevan suuri merkitys ihmisten pärjäämiseen kotona ja etenkin oman elämän mielekkääksi kokemiseen. Miten ikäihmisen itsetunnon säilyttämiseen ja heidän itsensä tärkeäksi kokemiseen me jokainen osaltamme voisimme vaikuttaa? Arvostusta tarvitaan. Ajattelu pitäisi kunnan päättäjien keskuudessakin kääntää niin, että ikäihmisten määrän lisääntyminen onkin ongelman sijaan hyvinvointiyhteiskuntamme saavutus. Ja siitä saavutuksesta meidän on oltava hyvillämme. Ikäihmisillä on sitä hiljaista tietoa, jolla tämä maa on rakennettu. Mikäli emme osaa arvostaa ja hyödyntää sitä tietoa, kohta sitä ei enää ole. Uutta täytyy kehittää ja uusia ideoita pohtia. Hiljainen tieto auttaa meitä kuitenkin ymmärtämään menneisyyttämme, sitä mistä olemme tulleet ja miksi olemme sitä mitä olemme. Mikäli kehittämisvimmassamme emme osaa arvostaa perinteitä ja menneisyyttämme, teemme helposti ajattelemattomia päätöksiä, joista voi olla kauaskantoisia, negatiivisiakin seurauksia.
Syyslomaa sateen ropinassa
Syysloma käynnistyi tihkusateella. Isompien poikien kanssa kierreltiin päivä ympäri Leppävirtaa hoitelemassa kirjasto- ja kauppa-asioita. Ilta meni pohtiessa pää liki puhki kunnan taloutta. Ensi maanantaina meillä on valtuustoseminaari, jossa yhteistuumin ja toivottavasti myös osin ainakin yhteisymmärryksessä laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. Mitä karsitaan ja mitä säilytetään. Voi kun olisi kristallipallo, jolla voitaisiin katsoa tulevaisuuteen Mitä vaikutuksia minkin asian karsimisella tai säilyttämisellä on ihmisiin? Entä taloudellinen näkökulma? Näitä voi vaan selvitellä menneisyydestä, tutkimustiedon pohjalta ja pohtia muiden kuntien ratkaisumallien kautta. Ei tule olemaan helppoa.
Luin viime perjantain Demaria. Kansanedustaja Kimmo Kiljunen on esittänyt, että oikeus kotipalveluun otetaan keskeiseksi tavoitteeksi sosialidemokraattien vaaliohjelmaan. Kiljusen mukaan kaikille yli 75-vuotiaille on annettava lakiin perustuva subjektiivinen oikeus viikoittaiseen kotipalveluun. Lämpimästi kannatettava esitys! Kuntien talous on tiukoilla, mutta valtion tuella tämän tavoitteen saavuttaminen on mahdollista. Sieltä kautta ikäihmisten elämänlaatua voitaisiin parantaa mahdollistamalla heidän asumisensa omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Vaikkei sitä kristallipalloa olekaan, voisi ajatella vuodeosastoon joutumista pystyttävän näin ehkäisemään tai ainakin siirtämään myöhemmäksi. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sekä valtion ja kuntien kuin myös eri puolueiden välistä avointa yhteistoimintaa ja ennakkoluulotonta keskustelua.
Sukukokousta ja sukurakkautta
Eilinen päivä vietettiin Hahtaloiden sukukokouksessa. Iloksemme kokoukseen osallistui yli 90 Hahtaloiden jälkeläistä, vauvoista ikäihmisiin. Tuntui, kun olisi ollut kotonaan sukulaisten seurassa, vaikken olisi tunnistanut aikaisemmin yli puolta osallistujista omiksi sukulaisikseni. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja erityisesti ikääntyneille Hahtaloille tapaaminen oli varmasti merkittävä. Historia on kiehtonut minua aina. Se mistä olemme tulleet vaikuttaa siihen, mitä me tänä päivänä olemme. Mielenkiintoista oli tarkastella sukupuuta, esi-isiemme harrastuksia, ammatteja ja elämäntarinoita. Jokainen meistä jollain laittaa varmaan itsensä sieltä löytää. Illalla kokoonnuimme pienellä Jalmarin perillisten porukalla saunomaan ja samalla viettämään kummitätini nimipäiviä. Jotenkin se taas herkisti. Pieni suku on sitäkin rakkaampi. Kaksi serkkuani ovat minulle kuin isoveljiä ja setä vaimonsa kanssa, samoin kuin toisen sedän leski ovat merkitykseltään paljon enemmän kuin monelle muulle. Meidän pieni suku on kuitenkin se verkosto, jolta saa tukea siiloin kun sitä tarvitsee. Sille tulee osaa antaa arvoa.
Hui hai hulinata
Eilinen ilta vierähti vaalipalaverin merkeissä ja sen jälkeen jälkipuinneissa ja ideoiden kehittelemisessä. Työpäivä oli vilkas, kunnes tein lähdön syyslomalle rentouttava hieronnan kautta. Sain käydä rauhassa ruokaostoksilla yksin. Kummasti sitä vaan kärryt täyttyvät, kun ostaa viikonlopun ruuat ja muun tarpeellisen viiden hengen porukalle.
Ari meni illaksi kaverinsa raksalle töihin ja oltiin keskenään poikien kanssa. Kaikki oltiin pahalla tuulella, en edes muista, kuka oli ensin. Pojat riitelivät joka asiasta ja tuntui, ettei meikäläisen sanomisilla ja komentamisella ollut mitään vaikutusta. Rajoja ja rakkautta; kasvatusperiaatteeni ovat joskus tiukalla koetuksella. Niinpä piti viheltää peli poikki. Lastasin pojat autoon ja lähettiin ajelemaan rauhoittumisen toivossa. Pikkuhiljaa tilanne keveni ja kotiin tullessa kaikilla oli jo parempi mieli. Harvoin muistan olleen näin kiukkuista iltaa. Ajatukseni siitä, ettei koskaan pidä käydä nukkumaan pahalla mielellä toimi ainakin tänään. Tv-dekkarin ja Veetin piirtelytuokion jälkeen vietetään Veetin kanssa rauhallinen saunahetki. Meinataan mutustella popcornia ja istua ekaluokkalaisen kanssa hetki kahden jutellen. Sitten täytyykin ruveta valmistautumaan huomiseen Hahtaloiden ensimmäiseen sukukokoukseen.
Valtuustoseminaaria ja pienten jalkojen vipinää
Aamun aukaisi tänään puhelinsoitto, jossa ihmeteltiin kuntamme luottamushenkilöiden näkemyksiä lehden palstalla. Itse luin jutun valtuustoseminaarissa ja kieltämättä lehdessä olevat lausunnot Leppävirran näkökulman olemisesta Kuopion suuntaan ihmetyttivät. Valtuustoseminaarissa saimme kunnan päättäjinä kuulla ajatuksia Paras-hankkeesta oman kuntamme ja Kuopion kaupungin näkökulmasta. Mielenkiintoista keskustelua käytiin aiheesta. Saa nähdä, mihin asiat menevät, mutta toivottavasti aito ja avoin keskustelu sekä puolueiden sisällä että kuntien kesken säilyy. Tässäkin kun tulee muistaa se kuntalainen; hänenhän vuokseen me luottamuspaikoilla istumme.
Kunnan talousarviota pohdittaessa on mielestäni jo alettava etsimään uusia tapoja tehdä asioita; pelkkä säästäminen ei enää riitä. Mikäli viime vuosien palvelut säilytetään entisellä tasolla, on jotain tehtävä. Joko rahaa on löydyttävä "jostain" esim. veroja nostamalla, tai sitten on vaan väkisin karsittava jotain, joka ei ole lakisääteistä toimintaa. Toivon suuresti, ettei karsimista tapahdu ronskilla kädellä ainakaan perusturvan osalta, koska sieltä se ihmisen hyvinvoinnin perusta lähtee. Toisaalta kaikki vaikuttaa kaikkeen; esim. liikuntatoimen säästöt vaikuttavat perusturvassa, jos ennaltaehkäisyyn ei satsata tarpeeksi. Onneksi tästä aiheesta syntynyttä hyvää keskustelua asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta vielä jatketaan ennen varsinaisen talousarvion lukkoonlyömistä.
Ilta sujui viipellyksen merkeissä. Pienet ukot pomppivat ympäriinsä. Vielä riitti virtaa äidinkin riemuksi, vaikka olivatkin illan jo "viihdyttäneet" lapsenvahtipestin saanutta mummoa. Ollaan siinä onnellisessa asemassa, että mummo ja ukki auttavat tarvittaessa, vaikkei tuo lapsenvahtihomma varmaan mitään herkkua olekaan. Pojat osaavat kyllä varmasti koetella hermoja, tehdä temppuja ja olla muka autuaan tietämättömiä kodin säännöistä, rajoista ja sopimuksista kun äiti tai iskä ei ole paikalla. Ja joskus vaikka olisivatkin..
Atshii
Nuhaa ja tirskuntaa. Taitaa se syksyn ensimmäinen flunssa tavoittaa meikäläisenkin. Töissä kävin hoitamassa pakolliset jutut ja ilta vierähti yhdistyksen kokouksessa. Kotona pitikin sitten vetää lämmin peitto korviin, villasukat jalkaan ja lämmintä mehua kitusiin. Tehtiin kesällä kovasti poikien kanssa viinimarja- ja omppumehuja ja nyt ne tulivat sitten tarpeeseen. Onneksi pienet ukot ovat selvinneet ilman nuhakuumeita, vaikka ulkona paljon kirmaavatkin. Kävin aamusella hierojalla, kun niskat ovat ihan jumissa. Sen siitä saa, kun ei osaa oikeaoppisesti ja ergonomisesti tietokoneella työskennellä. Olipa rentouttavaa, vaikkakin teki hierojan sanoja lainatakseni "makkeen kippeetä".
Olipa mukavaa saada viestiä vanhalta sairaanhoitajakoulun luokkakaverilta ja kuulla kuulumisia. Tuntuu joskus ajan menettävän merkityksensä, kun pitkästä aikaa haastellaan, vaikkakin tietokoneen välityksellä.
Ilta on jo pitkällä kuten aina näin illan virkulla, ja valitettavasti aamun torkulla. Pitänee rentouttavan saunan päälle painua pehkuihin, jotta jaksaa huomenna olla aktiivisena valtuustoseminaarissa.
Rauhaisaa iltaa
Ilta meni rauhallisissa tunnelmissa, pojat liikuntaleikkikoulussa ja äiti kotona kokeita korjaillen. Savon Sanomissa oli hyvä kolumni kuntayhteistyön esteistä. Kirjoittajan mielestä kuntayhteistyön suuria esteitä ovat saavutetut edut. Joiltakin osin yhdyn kirjoittajan ajatuksiin. Tuntuu, että kuntayhteistyöstä puhuttaessa erään keskustelunaiheen muodostavat puolueiden jakautumat kunnissa ja virkamiesten nykyinen ja tuleva asema. Kuitenkin ensisijaisesti tässäkin pitää pystyä ajattelemaan kuntalaista; pientä lasta, nuorta, aikuista ja ikäihmistä. Miten palvelujen tuottaminen olisi mahdollisimman helppoa ja taloudellista laadun kuitenkaan kärsimättä? Kuntayhteistyön viljeleminen ja avoin keskustelu kuntien välillä ei ole keneltäkään pois. Yhteistyön keinoin myös pienet ja vähävaraiset kunnat pystyvät pärjäämään ja tarjoamaan kuntalaisilleen lain edellyttämät peruspalvelut. Ja toivottavasti paljon muutakin.
Mukulamessua ja vesisadetta
Viikonloppu vierähti kotosalla. Miehen veli perheineen oli iltaa istumassa ja mukava oli turista pitkästä aikaa ihan rauhassa. Tänään käytiin Viljamin kanssa Mukulamessussa Leppävirran kirkossa. Viljami oli kovasti innoissaan kun oli saanut kutsun kirkkoon. Taisi kirkossa vähän ujous iskeä, mutta oikein meillä oli mukavaa. Saatiin viettää rauhallista hetkeä kahdestaan ukkelin kanssa. Ilta sujuikin kokeita korjaillessa.
Silmiin osui kirjoitus Warkauden lehdestä, jossa pohdittiin terveysalueen synnyttämistä Varkauden seudulle. Alue sisältäisi 60 000 asukasta ja mahdollisena mukanaolevana kuntana olisi myös Leppävirta. Mielenkiintoinen keskustelunavaus, jota mielestäni tulisi tarkaan myös harkita. Kuntayhteistyössä tulisi pitää avoimesti silmät ja korvat auki kaikkien kuntien suuntaan etenkin nyt, kun Paras-hanke odottaa kuntien järjestävän terveydenhuollon vähintään 20 000 asukkaan terveysalueiksi. Nähtäväksi jää, miten meidän kunta asiaan ottaa kantaa ja mitä siitä seuraa. Toivottavasti avointa keskustelua ja asioiden kattavaa selvittämistä alkuun ainakin.
Ajatuksia lastensuojelusta
Päivä on mennyt osin pihamaalla ja loput sisällä tiiviisti tietokoneen ääressä töitä tehden. Lastensuojelu mietityttää ja siihen on panostettava niin kunnissa kuin valtakunnan tasollakin. Tuntuu, että nyt kun kustannukset ovat jo huimat, on vasta meidän kunnassamme päätöksentekijät heränneet. Hyvä että asia puhututtaa, mutta toivottavasti siinä keskustelussa ajatellaan myös lapsen etua; ei pelkästään huostaanottojen kustannuksia. Pohdiskelin, millä keinoilla lastensuojelua voisi tehostaa ja kehittää. Yhteistyön jalostaminen eri kuntien välillä, esim. sosiaalipäivystyksen merkeissä voisi olla yksi keino. Samoin perhetyöntekijöiden määrän lisääminen ja nykyisten neuvoloiden, koulujen ja muiden lasten kanssa toimivien tahojen koulutuksen ja tietoisuuden lisääminen. Viranomaisten velvollisuutena on tehdä tarvittaessa lastensuojeluilmoitus, muilla siihen on oikeus. Miten uskaltaisimme paremmin puuttua toistemme asioihin, kun siihen on tarvetta? Missä on se paljon puhuttu ja meidän kuntastrategiassakin korostettu yhteisöllisyys? Mitä tuleekaan niistä lapsista, jotka saavat tukea ja mahdollisuuksia jo nuorena? Entä niistä, jotka eivät sitä saa?
Perusturvan säästöistä
Perusturvalautakunnan kokouksessa ja sen jälkeen budjettia pohtiessa vierähti ilta. Ei ole helpoin pesti perusturvalla. Vieläkin minusta tuntuu vaikealta pohtia yhtäaikaa rahaa ja ihmisten peruspalveluita, etenkin tässä tilanteessa, jolloin on pakko karsia. Perusturvassa on paljon lakisääteisiä palveluita, kuten lastensuojelu, vanhusten laitoshoito, erikoissairaanhoito, neuvolatoiminta jne.jne. Ne maksut on maksettava ja muusta onkin varmasti monessa muussakin kunnassa etsittävä säästökohteita. Kaikki, mitä perusturvassa tehdään, vaikuttaa
ihmisiin, heidän elämäänsä ja hyvinvointiinsa. Tästä syystä säästöt tuntuvatkin erityisen pahalta. Hankaluutta perusturvan saralla päätöksenteossa aiheuttaa sekin, ettei voida tietää, mitä panostuksista ja etenkin säästötoimista tulevaisuudessa seuraa. Kuvitella vaan voi.
Tänä kireän kukkaron aikakautena pitäisi entistä paremmalla syyllä osata katsoa tulevaisuuteen. Ei auta, että hoidamme sairauksia tai ihmisten pahoinvoinnin seurauksia lasten huostaanottojen muodossa. Pitää myös osata pohtia syitä ja seurauksia ja uskaltaa panostaa ennaltaehkäisevään työhön. Muuten menemme ojasta allikkoon; vuosi vuoden jälkeen pähkäilemme samoja ongelmia, jotka eivät todennäköisesti ole ainakaan vähentymässä, mikäli emme tartu niiden syihin. Uskallusta se vaatii.
Vesisadetta ja sähkökatkoja
Ilta meni sateisissa tunnelmissa; eipä se paljon poikien ulkoleikkejä haitannut. Päinvastoin. Pienistä miehistä on mukavaa läiskytellä lätäköissä. Ari on reissussa ja vietettiinkin poikien ja äidin keskinäistä iltaa. pojta olivta jo nukkumassa kun sähköt menivät poikki. Yllättävää huomata, miten pimeää oikeastaan olikaan; ei valonpilkahdustakaan missään. Näin sitä huomaa asuvansa "maalla", vaikkei tästä kaupungin rajalle ole linnuntietä kuin muutama sata metriä.
Warkauden lehti kirjoitti tänään tutkimuksesta, jossa oli kartoitettu lasten ja nuorten asenteita. Nuoret arvostavat tutkimuksen mukaan eniten itsessään luotettavuutta ja rehellisyyttä. Onneksi. Ne kun ovat ne periaatteet, joita myös aikuisiässä tulisi vaalia. Luottamus kavereihin, niin ko. tutkimuksen mukaan kuin tavallisessa arkisessa elämässäkin korostuvat. Hyvä välillä on itse kunkin pysähtyä miettimään itselle tärkeitä ihmisiä ja heidän merkitystään jokapäiväisessä elämässä. Ystävä on mielestäni se, joka myötäelää vaikeina aikoina, mutta on myös iloinen toisen onnistumisista.
Viikonloppu vierähti demareiden vaalityön koulutuksessa Kuopiossa. Eriomainen koulutus alan asiantuntijoilta ja hyviä vinkkejä saatiin tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Hyvän koulutuksen lisäksi erityisen mukavaa oli saada tutustua uusiin ihmisiin ja jakaa ajatuksia. Aina ajatusten vaihto opettaa ja avartaa katsantokantaa asioihin.
Perusturva puhututtaa. Torstaina meillä on lautakunnan kokous ja ensi viikolla valtuustoseminaari. Toivon kovasti, että seminaarissa keskustellaan perusturvan asioista; budjetin ylityksestä ja sen syistä. Lastensuojelumenot ovat meillä kuten monessa muussakin kunnassa kasvussa ja nehän on maksettava. Lait säätelevät paljon perusturvan; sosiaali-, ja terveydenhuollon kenttää. Meillä pienessä kunnassa yksikin lapsen huostaanotto horjuttaa perusturvan budjettia. Nyt viimeistään kunnan päättäjien on herättävä. On tunnustettava se tosiasia, että lapset voivat huonosti ja lastensuojeluun on panostettava. Huostaanotetut lapset on hoidettava. Ennenkaikkea kuitenkin on panostettava lasten hyvinvointiin niin, ettei lasten huostaanottoja tarvitsisi tehdä tai ainakin niin, että niitä voitaisiin vähentää. Tähän tarvitaan entistä enemmän ennaltaehkäisevää työtä. Sen varmistamiseksi tulee taata se, että jokainen kunnan päätöksentekijä puoluekannasta ja ajatusmaailmasta riippumatta tietää ja ymmärtää lastensuojelun merkityksen niin lapsen, hänen vanhempiensa kuin kunnan taloudenkin näkökulmasta.
Hei,