tiistaina, lokakuuta 31, 2006

Pianon pimputusta

Vauhdikas työpäivä vierähti työssäoppimisjaksojen ohjauksissa ympäri kaunista maakuntaa. Lumisella tiellä onneksi talvirenkaat jo alla tuli taivallettua kieli keskellä suuta. Liukkaat kelit tulevat aina yhtä yllättäen etenkin niille autoilijoille, jotka vielä tässäkin lumimyräkässä yrittävät liukastella kesärenkailla. Emmekö me koskaan opi?

Ilta meni mukavissa tunnelmissa poikien kanssa shakkia pelaten ja legoilla rakennellen ja Veeti innokkaasti opetteli elämänsä ensimmäistä pianoläksyä. Toivottavasti sama into säilyy. Ja jos harrastus alkaa pahasti tökkimään, toivon itseltäni löytyvän ymmärrystä harrastuksen lopettamiseen. Joskus tuntuu, että vanhemmat kuskaavat lapsensa harrastuksiin, jossa lapset eivät viihdy. Leikkimielisissä lasten juoksukisoissa kesällä näki vanhempia, jotka kiskoivat pieniä, juuri kävelemään oppineita lapsia eteenpäin. Kenellähän lie ollut hauskaa? Taisi liikunnan ilo olla kaukana siitä touhusta. Pakko tunnustaa, että itse houkuttelin Veetin pianon soiton pariin, kun itsekin sitä nuorena varsinkin harrastin. Vaikkei se aina ollutkaan mukavaa, niin näin vanhemmalla iällä täytyy antaa kiitosta vanhemmille, jotka ymmärsivät kannustaa. Nyt on mukava ainakin näin kotioloissa soitella ja laulella lasten kanssa.

posted by miahahtala @ 22:42