keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006

Aamu alkoi ihanalla herätyksellä; pikku-ukot kampesivat viereen ihmetellen "lunta" ulkona. Aamukuura oli peittänyt alleen pihamaan. Varmaan kohta pojat alkavat kaivamaan suksia ja pulkkia autotallista. Päivät ovat menneet rattoisasti. Arikin on lomalla ja tällaisia perheen yhteisiä kokonaisia päiviä on meillä aika harvoin. Ollaankin nautittu yhdessä olemisesta lehtien haravoinnin ja kotihommien parissa.

Menen tänään puhumaan ikäihmisille mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Uskon mielenterveyden säilyttämisellä ja mielen virkeydellä olevan suuri merkitys ihmisten pärjäämiseen kotona ja etenkin oman elämän mielekkääksi kokemiseen. Miten ikäihmisen itsetunnon säilyttämiseen ja heidän itsensä tärkeäksi kokemiseen me jokainen osaltamme voisimme vaikuttaa? Arvostusta tarvitaan. Ajattelu pitäisi kunnan päättäjien keskuudessakin kääntää niin, että ikäihmisten määrän lisääntyminen onkin ongelman sijaan hyvinvointiyhteiskuntamme saavutus. Ja siitä saavutuksesta meidän on oltava hyvillämme. Ikäihmisillä on sitä hiljaista tietoa, jolla tämä maa on rakennettu. Mikäli emme osaa arvostaa ja hyödyntää sitä tietoa, kohta sitä ei enää ole. Uutta täytyy kehittää ja uusia ideoita pohtia. Hiljainen tieto auttaa meitä kuitenkin ymmärtämään menneisyyttämme, sitä mistä olemme tulleet ja miksi olemme sitä mitä olemme. Mikäli kehittämisvimmassamme emme osaa arvostaa perinteitä ja menneisyyttämme, teemme helposti ajattelemattomia päätöksiä, joista voi olla kauaskantoisia, negatiivisiakin seurauksia.

posted by miahahtala @ 10:51