Liikelaitosko parasta kuntalaisille?
Antoisa reissu toveriporukassa Brysselissä on takana ja paljon tietoa ja ajatuksia EU:n suhteen on saatu. Arjessa monesti EU tuntuu kaukaiselta, mutta paljosta siellä päätetään ja lakeja säädetään. Siitä syystä EU-vaaleissakin äänestämisellä on suuri merkitys siihen, mihin suuntaan täällä pohjoisessa asiat menevät.
Viime aikojen median on täyttänyt mitkäpäs muut kuin sähköpostiviestittelyt ja kihlausuutiset. Valitettavasti politiikassa suuntaan ja toiseen tapahtuvat oikeasti kansalaisia koskettavat asiat jäävät hopealle palstatilan suhteen. Toki on kai ymmärrettävä se, että ihmisiä kiinnostavat myös poliitikkojen henkilökohtaiset asiat.
Ensi kuun aikana monet kunnat joutuvat Pohjois-Savossa pohtimaan, sitoutuvat perusterveydenhuollon ja vanhusten laitoshoidon osalta sairaanhoitopiirin yhteyteen perustettavaan liikelaitosmalliin. Erikoista tässä on se, ettei monellakaan kuntapäättäjällä ole riittävästi tietoa päätöksentekonsa pohjaksi. En tiedä, onko sitä tietoa lopulta vielä kenelläkään.
Liikelaitosmalli tuo mukanaan monia ongelmia. Kuntien nykyisten organisaatioiden ylle rakennetaan liikelaitokseen organisaatio, johtajineen, ylihoitajineen ja sekä tilaajan että tuottajan johtokuntineen. Miten taloudellista tällaisen organisaation rakentaminen ja ylläpitäminen voi olla? Miten toimii demokratia, kun päätöksenteko karkaa liikelaitokseen? Jo nyt kunnat painivat erikoissairaanhoidosta tulevien laskujen kanssa. Liikelaitokseen mentäessä vaikeuksia tulee kustannusten valvonnassa, koska kyse on sairaanhoitopiirin sisäisestä hinnoittelusta, kustannuslaskennasta ja kustannusten jaosta. Meillä Leppävirralla on onnistuttu sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämisessä hyvin. Miksi siis nyt ollaan menossa liikelaitokseen, joka romuttaa nämä hyvät käytännöt ottaessaan hallintaansa perusterveydenhuollon ja jättäessään sosiaalihuollon kunnan harteille? Miten käy hyvin alkuunsaatetun ennaltaehkäisevän työn, kun sosiaalitoimen ja perusterveydenhuollon työntekijät toimivat jatkossa eri työnantajan palkkalistoilla? Osa nykyisestä hoitohenkilöstöstä siirtyy liikelaitoksen palvelukseen. Miten jatkossa työntekijöiden liikkuvuus ja joustava toisten sijaisina toimiminen mahdollistetaan? Olisiko syytä pohtia avoimesti, voisiko Varkauden-Pieksämäen seudulta löytyä yhteistoiminta-alue myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi.
Seutukunta-ajattelu tuntuu keskusteluttavan kovasti tällä hetkellä. Demarien linjauksia työssäkäyntialueperiaatteesta ja kolmen kaupungin ympärille rakentuvista yhteistoiminta-alueista on kritisoitu mitä erilaisimmilla tavoilla. Poliittiseen päätöksentekoon kuuluu joskus myös valtaeliitin kanssa eri mieltä oleminen. Joskus se tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää. Ja kritisoida pitäisi niiden, joille poliittinen päätöksenteko kuuluu ja ymmärrykseni mukaan tähän joukkoon eivät kuulu virkamiehet.
Seutuyhteistyöstä
Seutujako ja seutujen välinen yhteistyö ihmetyttää. Meillä Leppävirralla viime valtuustokauden kunnanhallitus on linjannut KOKO-alueeksemme pääsääntöisesti Kuopion seudun. Kuopion seutuun kuuluvat todennäköisesti tällä linjauksella myös sekä Sisä-Savo että Koillis-Savo. Kummallista erilaisissa seutulinjauksissa on mielestäni se, että tehdään erilaista yhteistyötä suuntaan jos toiseenkin ja kokonaisuus on pirstaleinen. Leppävirta on kuntana laaja ja työssäkäyntialueena toimivat sekä Varkaus että Kuopio. Ihmisten palvelujen saannin kannalta (joista seutuajattelussa, Paras-hankkeessa ym. pitäisi olla kyse) Leppävirran kirkonkylän ja eteläosan luonnollinen yhteistyöalue on Varkauden seutu, kun taas Pohjois-Leppävirran asukkaiden tulisi saada palvelunsa Kuopion suunnalta. Leppävirta on ainakin tällä hetkellä menossa sairaanhoitopiirin yhteyteen perustettavaan liikelaitosmalliin, jonka muut jäsenkunnat ovat ympäri Pohjois-Savoa. Yhtään rajanaapuria ei Leppävirralla tästä joukosta ole. Liikelaitosmallissa muutenkin on vielä niin paljon epäselviä ja erikoisia asioita, etten voi millään sitä ymmärtää.
Toisaalta vaihtoehtona oleva Varkauden seutu on rajanaapuri, mutta ilmeisesti poliittiset näkemykset ym. ovat yhteistyön esteenä. Kummastelen. Kuitenkin Varkauden seudun kanssa on viime aikoina luotu uusia yhteyksiä. Yhteistä ovat Soisalo-opisto, ympäristöterveydenhuolto sekä Soisalon työterveyshuolto. Alku ainakin näyttää hyvältä.
Mutta nähtäväksi jää, miten seutujen välinen yhteistyö suunnalla ja toisella alkaa toimimaan ja mikä kaikkein tärkeintä; miten yhteistyö vaikuttaa kuntalaistemme hyvinvointiin ja elinoloihin.
Sanelupolitiikkaa
Hallitus Matti Vanhasen johdolla on päättänyt vanhuuseläkkeen ikärajan nostamisesta 65 vuoteen. Ennenkuulumatonta tässä on se, että kolmikanta on ohitettu täydellisesti. Hyvinvointiyhteiskuntamme yksi pilareista on ollut kolmikantayhteistyö ja tämän murentaminen vaikuttaa olevan yksi hallituksemme päämääristä. Ihmettelen suuresti toimintatapaa, jolla näinkin tärkeä ja monia ihmisiä koskeva päätös on tehty. Yhteistyö on muuttunut sanelupolitiikaksi, valitettavasti.
Näinkö maassamme yritetään turvata työntekijöiden saatavuus? Tälläkin hetkellä esimerkiksi hoitotyössä on työntekijöitä, jotka ovat jaksamisensa äärirajoilla. Työ on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta ja eläkeiän noston myötä yhä vajaakuntoisemmat pyrkivät työnsä hoitamaan yhä kauemmin. Samaan aikaan työmarkkinoille on tulossa nuoria ja innokkaita työntekijöitä, joille monet pitkään työssäolleet ja eläkepäivänsä ansainneet olisivat valmiita luovuttamaan paikkansa. Nuoret joutuvat näin yhä pitempään tekemään pätkätöitä ja sijaisuuksia ja työhön sitoutuminen vaikeutuu entisestään. Hoitajapula on meillä jo nyt, enkä usko tällaisilla toimilla sitä ainakaan helpotettavan.
Työntekijöiden työssäpysymiseen löytyy kyllä parempiakin keinoja. Työssäjaksamiseen panostaminen, työterveyshuollon kehittäminen ja työyhteisöjen hyvinvointiin panostaminen toisivat sitä kuuluisaa työniloa ja sitoutumista työhön. Väkisin, tällaisilla pakkokeinoilla ei juurikaan hyvää saada aikaan.
Hei,