Parasta parasta vaan
Kauan odotettu talviloma on alkamaisillaan. Suunnitelmissani on osata olla tekemättä mitään, paitse tietenkin levätä, pelailla poikien kanssa ja ulkoilla. Ehkä joku hyvä dekkarikin mahtuu joukkoon. Niin hulinaa niin töissä kuin politiikankin saralla on viime kuukaudet olleet. Johtunee siitä, että kaikki lautakunnat, hallitukset ja työryhmät niin kunnan kuin maakunnankin osalta ovat aloittaneet uusilla kokoonpanoillaan. Mielenkiintoista on ollut ja monta uutta ja ihmeellistä asiaa eteen tullut.
EU-vaalit ovat ensi kesänä. Meillä Pohjois-Savossa on hyvä asema siinä, että olemme saaneet ehdokkaaksemme nuoren ja fiksun Niko Kortteen. Nikon vaalityössä on ilo olla mukana ja nähdä nuorten ja vanhempienkin intoa ja iloa taas kerran. Vaalityössä jotenkin tuntuu toimivan samat pelisäännöt kuin muussakin elossa. Ilo poikii iloa, ja tietenkin toisinpäin. EU-vaalien äänestysprosentti on jäänyt alhaiseksi. Ihmiset eivät koe EU-vaaleja omikseen eivätkä koe niillä olevan merkitystä. Olemme osa Euroopan Unionia ja halusimme tai emme, se tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa myös meidän jokaisen ihan siihen arkiseen elämäämme. Miksi emme olisi omalta osaltamme vaikuttamassa siihen, ketkä asioitamme siellä ajavat?
Maakunnassamme, kuten koko maassamme Paras-hanke puhuttaa jälleen. Joroinen pohtii tulevaisuuttaan ja osa Pohjois-Savonkin kunnista vielä miettii. Meillä Leppävirralla päädyttiin Pohjois-Savon Sairaanhoitopiirin yhteyteen perustettavaan liikelaitokseen, jonka järkevyyttä en osaa vieläkään ymmärtää. Meillä on edelleen olemassa työssäkäyntialueen mukainen suunta yhteistyölle, joka ei suinkaan ole edelleenkään Kuopio vaan Varkaus ja sen ympäristökunnat. Mutta voihan se olla, ettei keskustan ylivallalle edelleenkään mahda mitään. Politiikka on politiikkaa ja se on kestettävä. Toki yritystä on aina oltava.
Nuorten hyvinvointiin satsattava
Työntäyteinen, mutta antoisa viikko alkaa olla takanapäin. Uusi kunnanhallitus kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa maanantaina ja eilen pääsin kunnanhallituksen edustajana tutustumaan uuden perusturvalautakunnan toimintaan. Tuleva valtuustokausi ei tule olemaan meilläkään helppo. Taloutta on tasapainotettava ja hallintokunnille on jouduttu sälyttämän 1 % säästövelvoite. Ja tämän kanssa on elettävä. Perusturvan osalta saamamme uuden nuorten psykiatrisen hoitajan toimen aloitusaikaa siirretään syksylle. Tämän toimenhaltijan aloittaessa työnsä, toivon lämpimästi virkamiesten (jotka meillä ovat asiantuntevia) luovan ko. työntekijälle selkeän tehtäväkuvan. Useilta eri tahoilta varsinkin tähän aikaan satelee toiveita ja vaatimuksia. Nuorten mielenterveystyö on alana työntekijälle rankka, vaativa ja toisaalta palkitsevakin ja varmasti meidän kunnassamme yhdelle ihmiselle riittää työtä ja haastetta riittämiin. Nuorten mielenterveystyön organisoinnissa ja yhteen hiileen puhaltamisessa eri hallintokuntien kesken tulee olemaan haastetta. Avoimuutta tarvitaan yhteisen hyvän saavuttamiseksi tälläkin saralla.
Tänään Leppävirralla tapahtui valitettava nuoren tekemä väkivallanteko. Näiden ennaltaehkäisemiseen; nuorten hoitoon ja läheisten tukemiseen on kunnan satsattava. Niin nyt kuin tulevaisuudessa, säästövelvoitteista huolimatta. Ensi viikolla saan olla mukana Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaryhmässä. Ryhmä onkin avannut silmiä ja antanut paljon uusia näkökulmia siihen, miten kunnassa mikäkin yksikkö toimii ja miten lasten ja nuorten hyvinvointiin voimme kuntana olla vaikuttamassa.
Nyt on aika rauhoittua viikonlopun viettoon. Lunta ja pakkasta, luistelua ja yhdessäoloa on luvassa. Arjesta meistä jokaisen on ammennettava se voima, jolla voimme ajaa eteenpäin yhteisiä asioita.
Uusia tuulia
Kuntasaralla uudet lautakunnat pitävät ensimmäisiä kokouksiaan; osa viime viikolla ja osa tulevalla viikolla. Huomenna kokoontuu myös uusi kunnanhallituksemme ensimmäistä kertaa. Kovasti mielenkiinnolla odotan sitä, miten hyvin kunnanhallitus alkaa hioutua yhteen ja kuinka hyvässä hengessä pystymme kuntaamme kehittämään. Keskustelua syntyy varmasti ja hyvä niin. itsekin lukeudun niihin ihmisiin, jotka tuovat mielipiteensä esille, uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaakin tarvittaessa. Se kuuluu politiikkaan ja yhteisten asioiden hoitamiseen, eikä pitäisi olla henkilökohtainen loukkaus kenellekään. Toisin on mielestäni viimeaikainen hallitus vastaan oppositio -keskustelu eduskunnassa ja lehtien palstoilla. En pysty ymmärtämään kuntatasollakaan sitä, että ihmiset henkilöivät asioita ja loukkaavat toisiaan henkilökohtaisesti. Enkä myöskään sitä, että asioista kysyttäessä otetaan asiat henkilökohtaisesti. "Herne nenään" kuten sanonta kuuluu.
Alkuviikolla Valtionvarainministeri Katainen pyysi anteeksi lausuntojaan. Nyt myös uusi Opetusministeri Virkkunen on lausunut Helsingin Sanomien kuukausiliitteen haastattelussa: "Sdp ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä sitä, että toiset ihmiset menestyvät. " Tällaisella lausunnollahan Virkkunen leimaa kaikki ko. puolueiden jäsenet katkeriksi ja ilmeisesti myös kateellisiksi (kun ei toisten menestymistä hyväksytä). Harmi ja sääli, että tällaisia pohdintoja ministeristasoisen ihmisen päässä edes liikkuu. Avarakatseisuutta suuntaan ja toiseen on löydyttävä mielestäni aina, kun yhteistyössä hoidetaan asioita. Vaikkeivät aina arvomaailmat ja ajatukset niin yksiin menisikään.
Hei,