Kokoustamista ja säästöjä
Tätä päivää voi nimittää hyvällä omalla tunnolla kokoustäyteiseksi. Aamulla starttasin puoli seitsemän aikaan ja 14 tunnin kuluttua kotiuduin. Aamu alkoi Kuopiossa Kriisinhallintakeskuksen esittelyllä. Hienoa oli saada kuulla esitelmä siitä, millaista työtä ja miksi Kriisinhallintakeskuksen asiantuntijat tekevät. Mielestäni tällaiset käynnit maakuntahallituksena antavat aina uusia näkökulmia ja ajatuksia maakunnan kehittämiseen ja olemassaoleviin toimintoihin.
Kunnanhallituksemme Leppävirralla haastatteli tänään neljä kunnankamreerin paikan hakijaa. Mielenkiintoista nähdä jo sinänsä sekin, miten ihmiset ovat haastateltavina, mitä kerttovat ja mitä asioita kokevat merkityksellisinä. Valtuusto päättää kahden viikon kuluttua sen, kumpi kahdesta valitsemastamme hakijasta on valtuuston mielestä sopivampi tehtävään. Kunnanhallituksessa päätimme talouden tasapainottamistoimikunnan asettamisesta. Vaikka meillä kuntana talous on vieläkin suht hyvällä mallilla verrattuna moneen muuhun kuntaa, on taloutta tasapainotettava. Halusimme tai emme. Verotulojen romahtaminen tulee saamaan aikaan sen, että säästöjä meilläkin on löydyttävä. Uskon, että tulemme toimikuntana istumaan vielä monta tuskallisen pitkää iltaa, ennenkuin säästöjä saamme aikaan. Ja valitettavasti ne väkisinkin koskettavat kuntalaisten hyvinvointia. Päättäjillä onkin oltava suurta viisautta siinä, että huonoista vaihtoehdoista osataan valita ne vähiten huonoimmat. Hyviä ei varmaan olekaan.
Tänään kokoontui myös Lahden kaupunginvaltuusto, joka päätti valita kunnanjohtajamme Markku Tervahaudan Lahden sosiaali- ja terveysjohtajaksi. Varmasti hyvä valinta Lahdelle; asiantuntevan ja luottamushenkilöiden (jotka eivät tunnetusti ole ihan helpointa porukkaa) kanssa toimeentulevan johtajan saivat. Toki tässä talouden epävarmuudessa ja juuri kamreerin vaihtuessa tilanne vaikuttaa vähän sekavalta. Virkamiehiltä ja luottamushenkilöiltä pitääkin nyt löytyä yhteistä tahtoa, voimaa ja ideoita luotsata kuntaa eteenpäin. Ja uskoa tulevaan, parempaan sellaiseen.
Vaalipulinaa ja muutoksen tuulia
Aurinko paistaa, ihanaa. EU-vaaleista on nyt mennyt aikaa muutama päivä ja on pohdinnan paikka. Varmasti niin meillä kuin Vasemmistoliitossakin. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Korhonen ilmoitti eilen eroavansa puolueen puheenjohtajan paikalta. Samaa keskustelua käydään varmaan meilläkin, mutta auttaisiko kannatukseen puoluejohdon vaihtaminen. En jaksa uskoa. Puoluejohdon pitää kantaa oma vastuunsa ja niinkuin puoluesihteerimme Ari Korhonen tv-haastattelussa sanoi; hän kantaa vastuunsa vaalipäällikkönä toimimisestaan. Kuitenkin enemmän pitää herätellä kenttäväkeä. Teimmekö riittävästi töitä? Uskoimmeko itse omiin ehdokkaisiimme niin maakuntien sisällä kuin valtakunnallisestikin? Uskon siihen, että hyvä tarttuu (kuten pahakin, valitettavasti). Itse me luomme kuvan ehdokkaistamme, teemme työtä ja uskomme. Tai sitten emme. Mielestäni Pohjois-Savossakin meidän on turha syyllistää muita puolueita, puoluejohtoa, lehdistöä ym. Näin se menee. Omiin peileihin on uskallettava katsoa, meistä jokaisen. Puoluejohdon tilannetta on hyvä miettiä. Itse olen sillä kannalla, että nykyiselle johdolle on annettava vielä aikaa näyttää, mihin pystyy. Äkkinäiset eipäsjuupas- johdonvaihtopelit eivät luo uskottavuutta. Eikä sellaista gurua löydy, joka yksinään sekä demareiden että koko vasemmiston kannatuksen saa nousemaan. Itse meidän on se tehtävä, kuunneltava ihmisiä ja puhuttava selvällä suomen kielellä.
Vaalien jälkeinen pohdinta jatkuu, toivottavasti. Samalla ilmassa alkaa jo olla spekuloinnit vajaan kahden vuoden päästä olevista eduskuntavaaleista. Kuka lähtee ehdokkaaksi, kuka on kenen kaveri ym.?
Kuntasaralla on näennäisen hiljaista. Maanantaina kunnanhallituksemme haastattelee kamreeriehdokkaat ja varmasti kokouksessa puimme ja pohdimme myös venäläisten tonttikauppa-asiaa. Kesä tulee ja sitä myötä politiikan saralla hiljenee. Toki meillä voi olla edessä uuden kunnanjohtajan haku, kun mitä todennäköisimmin kunnanjohtaja Tervahauta valitaan Lahden sosiaali- ja terveysjohtajaksi ja sinne myös lähtee. Muutoksen tuulia siis. Eikä tätä tuulta helpommaksi tee se tosiasia, että talouden taantuma on iskenyt meidänkin lintukotoomme. Irtisanomisia ja lomautuksia tulee tuutin täydeltä ja kunnassa on pakko miettiä säästökohteita. Eikä niitä vaihtoehtoja kunnassa liikaa ole. Toivottavasti päädymme yhteistuumin rakentavaan ja vähiten raastavaan vaihtoehtoon.
Aurinko paistaa kaikesta huolimatta. Huomennakin.
Vaalihumut humistu
EU-vaalit on käyty. Tulos on vasemmistopuolueiden kannalta tyrmistyttävä. Harmittaa, että ehdokkaamme tukijoukkoineen eivät saaneet sanomaansa kerrottua. Tulisiko meidän jokaisen oppia kertomaan asiat suomeksi, ihmisten kielellä ja lopettaa korulauseet? Varmasti meistä puolueaktiiveista moni pohtii nyt vallituloksen syitä ja seurauksia, toivottavasti ainakin. Puolueemme pitää johdosta ruohonjuuritason toimijoihin saakka pohtia aatetta, juuriamme, ja toimintatapojamme ja uskaltaa avata uusia ovia kohti parempaa huomista. Taantuman aikana vasemmiston tulee nousta puolustamaan peruspalveluita ja inhimillisyyttä. Alhaalta on hyvä nousta ylöspäin; siihen tähdätään.
Mielenkiintoiset vaalit kaikkineen, julkkisehdokkaineen, yllätyksineen ja pienpuolueiden esiinnousemisineen niin meillä kuin Euroopassa muutenkin. Keskustalle on nostettava hattua ja onniteltava erinomaisesta itäsuomalaisen ehdokkaan Riikka Mannerin hyväksi tehdystä työstä. Onnea Riikalle!
Maakuntavaltuusto kokoontui tänään alkukesän istuntoonsa. Pitkä kokous ja paljon puhetta. Maakuntavaltuusto on mielenkiintoinen paikka olla kuuntelemassa näin maakuntahallituksen jäsenen ominaisuudessa. Uusille valtuutetuille maakuntavaltuuston työskentelytavat avautuvat aika hitaasti. Strategiakieliset esityslistat eivät ole kaikista helpointa luettavaa, mutta kaikkeen tottuu. Rohkeutta vaan peliin. Elokuussa maakuntavaltuusto kokoontuu kaksipäiväiseen seminaariin ilmeisestikin Rautavaaralle. Olisi hyvä pohtia maakuntavaltuuston, -hallituksen ja koko Pohjois-Savon Liiton roolia maakunnan kehittämisessä. Ja sitä, mitkä asiat maakuntaliitolle kuuluvat ja mitkä taas ovat kuntien leipää. Tästä ollaan montaa mieltä. Mutta keskustelu on tervetullutta ja tuntuu siltä, että uudella valtuustolla on hyvät edellytykset olla keskusteleva, innovatiivinen ja yhteen hiileen puhaltava. Ainakin uskoa voi.
Oikeutta vai moraalia
Tänään lehtikin uutisoi kuntamme luottamushenkilöiden välisestä oikeudenkäynnistä. Taustana moiselle rähinälle oli se, että Hynnisen Erkki loukkaantui Katrina Rajakankaalle siitä, että tämä oli pitänyt puheen kirkossa nuorena kuolleiden muistoksi järjestetyssä muistokonsertissa. Erkki kirjoitti asiasta lehteen ja Rajakannas haastoi Erkin oikeuteen törkeästä kunnianloukkauksesta. Nyt on käyty oikeutta ja Erkin todettu loukanneen Rajakankaan kunniaa. Erkkiä ei kuitenkaan tuomittu rangaistukseen, koska WL:n mukaan rikos oli vähäinen ja erityisistä syistä anteeksiannettava. Ymmärrän Erkin tilanteen. En pysty ymmärtämään sitä, että moiseen konserttiin ylipäätänsä kukaan luottamushenkilö menee pitämään puhetta, jossa mainittiin mm. Jokela ja nuorten valinnat; kun samaan aikaan ihmiset kirkontäydeltä itkevät, surevat ja kaipaavat omaisiaan.
Pohdinnan paikka on se, mitä sanomme, teemme ja kirjoitamme. Luottamushenkilöt ovat leikkiin ryhtyessään tehneet tietoisen valinnan julkiselle arvostelulle alttiiksi asettumisesta. Rajan ylityksiä ei pidä tehdä, mutta arvosteluakin on siedettävä. Useinhan se menee niin, että mitä valmiimpi itse on arvostelemaan toisten toimintaa, sen vähemmän itse pystyy arvostelua vastaanottamaan. Valitettavasti.
Kesän alkua
Kesä on nyt virallisesti alkanut. Koulutyö on saatu päätökseen ja meidänkin koulusta moni onnellinen lähihoitaja valmistunut. Ja töihin päässyt. Näinä talouden taantuman, lomautusten ja irtisanomisten aikana on hienoa, että on aloja, jotka työllistävät. Oma sukupolveni on tottunut pätkätöihin ja epävarmuuteen. On siirrytty työstä toiseen ja sitoutuminen työtehtävään on tästä syystä voinut jäädä vajaaksi. Useita ystäviäni ja tuttaviani on viime aikoina lomautettu tai irtisanottu. Vaikeinta työttömyys on varmasti niille yli 50-vuotiaille miehille, jotka ovat tehneet töitä vuosikymmenet samassa työpaikassa. Keski-ikäisille miehille tuntuu edelleen olevan tärkeää olla se perheen pää, joka tuo leivän pöytään. Työn merkitys elämässä korostuu. Mistä näille ihmisille tukea, tsemppiä ja jaksamista? Ja ennen kaikkea työpaikka? Taantuma helpottaa joskus, mutta myös sitä ennen on ihmisten elettävä.
Kunnassamme kuohuu. Kuntalaiset ja valtuutetut pohdiskelevat sitä, pitäisikö Vesileppiksen alapuolella olevaa maata myydä venäläisille mökkikylän rakentamista varten. Mielipiteitä, hyvinkin vahvoja on moneen suuntaan. Tässä vaiheessa ainakin valtuutettujen olisi hyvä lopettaa hermoilu ja kouhkaaminen. Suunnitelmien ollessa valmiina, meillä on varmasti riittävästi aikaa pohtia, mitä tehdään. Myydäänkö, vuokrataanko vai unohdetaanko koko homma. Rauha maahan.
Huomenna päättyy hakuaika kunnankamreerin tehtävään. Toivottavasti hyviä hakijoita löytyy useita. Saa nähdä, miten käy, kun kamreeri jää eläkkeelle ja mikäli myös kunnanjohtaja siirtyy Lahteen. Haasteita riittää ja niistä selvitään aina. Hyvin tai vähemmän hyvin.
Aurinko paistaa. On aika lähteä lasten kanssa junapuistoon ja maistelemaan uusia jäätelömakuja ihan oikeista tötteröistä.
Hei,