SDP:n Tulevaisuusfoorumista
Eilen suuri joukko aktiiveja demareita kokoontui Lahteen Sibeliustalon uumenissa pidettyyn Tulevaisuusfoorumiin. Keskustelu on antoisaa ja rakentavaa. Näin kuuluu tehdäkin. Kritiikkiä tuli etenkin nuorten kohdalta ja samoilla linjoilla olen itsekin. Puolueen ja etenkin sen toiminnan pitää olla ihmisennäköistä. Ihmisiähän me politiikan tekijätkin olemme. Politiikan tekemisestä niin meillä kuin muuallakin tehdään monesti kummallista, hienoa ja vaikeaa. Toki vaikeita asioita käsitellään ja useasti valtuustonkokouksiin valmistautuessa joutuu soittelemaan ja kyselemään paljonkin ollakseen perillä käsiteltävistä ja päätettävistä asioista. Kuitenkin päätökset koskettavat meitä kaikkia, tavallisia ihmisiä. Kieli, jota puhumme, tulee olla ymmärrettävää ja selkeää, koska miten muuten kuntalaiset voivat ymmärtää mistä on kyse. Varsinkaan jos kaikki valtuutetutkaan eivät ihan aina ymmärrä. Ei kysyvä tieltä eksy, politiikassakaan.
Keskustelu on aina hyödyllistä; toisen näkemyksistä voi aina oppia jotain uutta. Samoin politiikassakin. Arvot ja asenteet, joiden edestä taistelemme, tulisi näkyä arjen politiikassa. Yhteistyötä tehden ja omat juuret muistaen. Itsekritiikki on paikallaan, niin puolueella kuin meillä itse kullakin.
Puolueen nimenmuutosajatuksesta puolueen puheenjohtaja totesi, ettei sitä tarvitse tehdä, koska ei ole mitään syytä. Samaa mieltä olen. Taannoin eräs keskustan kunnallispoliitikko kysäisi, minkänimiseen puolueeseen kuulumme seuraavan valtuustonkokouksen aikaan, kun nimenmuutospuheet kävivät kuumimillaan. Totesin olevani edelleen sosialidemokraatti ja ylpeä siitä..
Puolueen arvomaailma on ja pysyy vuosien saatossa samanlaisena. Asiat ja politiikan tekiät vaihtuvat, mutta päämäärä ei. Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta.
Onko hallitus unohtanut mielenterveyshäiriöistä kärsivät lapset ja nuoret?
Valtion ensi vuoden budjetista aiotaan leikata neljän miljoonan euron valtionavustus lasten ja nuorten psykiatriselta sairaalahoidolta. Samaan aikaan kunnat painivat räjähdysmäisesti nousevien lastensuojelukustannusten kanssa. Lasten huostaanotot ovat huolestuttavasti lisääntyneet eikä useilla pienillä kunnilla ole taloudellisia resursseja lisätä avohuollon tukitoimia, vaikka tarvetta olisi. Ennakoivalla ja aikaisella tuella ja puuttumisella voitaisiin auttaa sekä lasta että hänen perhettään ja mahdollisesti ennaltaehkäistä huostaanoton tarve. Mihin ovat unohtuneet mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät lapset ja nuoret?
Kansainvälisessä vertailussa Suomi pärjää hyvin; lasten ja nuorten psykiatrinen hoito on korkeatasoista. Miksi tätä laatua ollaan nyt murentamassa estämällä ammattitaitoisten ihmisten arvokas työ? Lasten ja nuorten psykiatrinen hoitotyö vaatii sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä; niin hoitohenkilökunnalta kuin päättäjiltäkin. Tällainen poukkoilu hallituksen taholta estää pitkäjänteisen työn kehittämisen ja lasten ja nuorten hoidon jatkuvuuden.
Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon paikkoja on maassamme aivan liian vähän. Lasten ja nuorten psyykkiset oireilut, itsetuhoisuus ja päihdeongelmat ovat lisääntyneet, mutta hoitopaikkoja ei ole luotu samassa suhteessa. Maassamme on yhä enemmän syrjäytymisuhan alla olevia nuoria. Koulut ja työkokeilut ovat jääneet kesken, eikä otetta elämästä ole tänä juurettomuuden aikakautena. Pienissä kunnissa nuorten mielenterveystyö on lapsenkengissä. Matalan kynnyksen hoitopaikkoja ei ole ja nuoret joutuvat hakemaan apua naapurikunnasta, jos sinne saakka pääsevät tai lähtevät. Mitä tämä kertoo hyvinvointiyhteiskunnastamme? Panostamalla näiden nuorten hyvinvointiin ja elämässä pärjäämiseen yhteiskunta säästää tulevaisuudessa niin sosiaalisessa kuin taloudellisessakin mielessä.
Jonot lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ovat jo nyt aivan liian pitkät. Jo parin kuukauden odotusaika on pienelle mielenterveyden häiriöistä kärsivälle liikaa. Itsetuhoinen nuori tai psykoottisesti oireileva lapsi tarvitsee hoitoa välittömästi. Jonotusaika on pitkä aika lapsen ja nuoren elämässä ja sinä aikana voi tapahtua paljon peruuttamatonta. Mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä todennäköisemmin lapsi tai nuori saa mahdollisuuden täysipainoiseen aikuisuuteen. Onko meillä aikuisilla oikeutta evätä lapsiltamme tätä mahdollisuutta?
Nyt hallitus on tekemässä niin. Mielenterveysongelmaisilta lapsilta ja nuorilta ollaan eväämässä mahdollisuus hoitoon. Useilla kunnilla ei tänä talouden tasapainottamisen aikakautena ole taloudellista mahdollisuutta panostaa mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja sairaalahoitoon. Lasten ja nuorten mielenterveyshoito jää riittämättömäksi ja mitkä ovat seuraukset?
Arvomaailma on kääntynyt yhteisöllisyydestä yksilöllisyyden korostamiseen. Yhteiskuntamme eriarvoistuu entisestään. Pahoinvoivat voivat entistä huonommin ja vauraat ja hyvinvoivat voivat entistä paremmin. Missä on hallituksen yhteiskuntavastuu? Kuka pitää ääntä niiden ihmisten puolesta, jotka eivät siihen itse pysty tässä yksilökeskeisyyttä ja kovia arvoja korostavassa yhteiskunnassamme?
Hei,