Mia Hahtala

Onko hallitus unohtanut mielenterveyshäiriöistä kärsivät lapset ja nuoret?

Valtion ensi vuoden budjetista aiotaan leikata neljän miljoonan euron valtionavustus lasten ja nuorten psykiatriselta sairaalahoidolta. Samaan aikaan kunnat painivat räjähdysmäisesti nousevien lastensuojelukustannusten kanssa. Lasten huostaanotot ovat huolestuttavasti lisääntyneet eikä useilla pienillä kunnilla ole taloudellisia resursseja lisätä avohuollon tukitoimia, vaikka tarvetta olisi. Ennakoivalla ja aikaisella tuella ja puuttumisella voitaisiin auttaa sekä lasta että hänen perhettään ja mahdollisesti ennaltaehkäistä huostaanoton tarve. Mihin ovat unohtuneet mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät lapset ja nuoret?

Kansainvälisessä vertailussa Suomi pärjää hyvin; lasten ja nuorten psykiatrinen hoito on korkeatasoista. Miksi tätä laatua ollaan nyt murentamassa estämällä ammattitaitoisten ihmisten arvokas työ? Lasten ja nuorten psykiatrinen hoitotyö vaatii sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä; niin hoitohenkilökunnalta kuin päättäjiltäkin. Tällainen poukkoilu hallituksen taholta estää pitkäjänteisen työn kehittämisen ja lasten ja nuorten hoidon jatkuvuuden.

Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon paikkoja on maassamme aivan liian vähän. Lasten ja nuorten psyykkiset oireilut, itsetuhoisuus ja päihdeongelmat ovat lisääntyneet, mutta hoitopaikkoja ei ole luotu samassa suhteessa. Maassamme on yhä enemmän syrjäytymisuhan alla olevia nuoria. Koulut ja työkokeilut ovat jääneet kesken, eikä otetta elämästä ole tänä juurettomuuden aikakautena. Pienissä kunnissa nuorten mielenterveystyö on lapsenkengissä. Matalan kynnyksen hoitopaikkoja ei ole ja nuoret joutuvat hakemaan apua naapurikunnasta, jos sinne saakka pääsevät tai lähtevät. Mitä tämä kertoo hyvinvointiyhteiskunnastamme? Panostamalla näiden nuorten hyvinvointiin ja elämässä pärjäämiseen yhteiskunta säästää tulevaisuudessa niin sosiaalisessa kuin taloudellisessakin mielessä.

Jonot lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ovat jo nyt aivan liian pitkät. Jo parin kuukauden odotusaika on pienelle mielenterveyden häiriöistä kärsivälle liikaa. Itsetuhoinen nuori tai psykoottisesti oireileva lapsi tarvitsee hoitoa välittömästi. Jonotusaika on pitkä aika lapsen ja nuoren elämässä ja sinä aikana voi tapahtua paljon peruuttamatonta. Mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä todennäköisemmin lapsi tai nuori saa mahdollisuuden täysipainoiseen aikuisuuteen. Onko meillä aikuisilla oikeutta evätä lapsiltamme tätä mahdollisuutta?

Nyt hallitus on tekemässä niin. Mielenterveysongelmaisilta lapsilta ja nuorilta ollaan eväämässä mahdollisuus hoitoon. Useilla kunnilla ei tänä talouden tasapainottamisen aikakautena ole taloudellista mahdollisuutta panostaa mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja sairaalahoitoon. Lasten ja nuorten mielenterveyshoito jää riittämättömäksi ja mitkä ovat seuraukset?

Arvomaailma on kääntynyt yhteisöllisyydestä yksilöllisyyden korostamiseen. Yhteiskuntamme eriarvoistuu entisestään. Pahoinvoivat voivat entistä huonommin ja vauraat ja hyvinvoivat voivat entistä paremmin. Missä on hallituksen yhteiskuntavastuu? Kuka pitää ääntä niiden ihmisten puolesta, jotka eivät siihen itse pysty tässä yksilökeskeisyyttä ja kovia arvoja korostavassa yhteiskunnassamme?

posted by miahahtala @ 18:55