Sairaalareissua ja sukulaisuutta
Käytiin Eelin kanssa tänään sairaalassa. Pieni mies ei ollut reissusta moksiskaan vaan viiletti käytävillä reppu selässä ja tuttipullo kädessä huudellen ohikulkijoille "moi". Vaiva ei ollut korjaantunut vaan odotetaan aikaa leikkaukseen. Kaikessa tässä on hyvää se, että Eelin vaiva on korjattavissa ja Eeli on hyvissä hoitavissa käsissä. Tapasin sairaalan käytävällä tuttavan, jonka lapsi oli sairastunut vakavasti. Voi kun jostain voisi jakaa voimia niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tuli taas mieleen oma rajallisuutemme näiden asioiden edessä ja se, kuinka paljosta tässä elämässä tulee olla kiitollinen.
Illalla järjestelin ilmoittautumisisa tulevaan sukukokoukseen. Yllättävän paljon sukulaisia on tulossa ja onkin mukava saada tutustua myös niihin sukulaisiin, joita ei ole ennen tavannutkaan. Yhteiskunnassamme valitettavan usein yhteisöllisyys on kadonnut ja menettänyt merkityksensä. Suvun suhteiden vaaliminen ja perinteiden ylläpitäminen edesauttavat suvun yhteisöllisyyttä. Onneksi monet suvut ovatkin lyöneet hynttyyt yhteen ja alkaneet yhä enenevässä määrin perustaa sukuseuroja ja toimimaan niin, että myös nykyisin serkut voisivat tuntea toisensa ja sukulaisuudella olisi merkitystä arjen elämässä.
Työpäivän jälkeen jäätiin koululle tyyli-iltaan. Tuli meikäläiselle äkkilähtö kotiin kun Eelin toipuminen tämänpäiväisestä Kys:n tutkimuksesta ei sujunutkaan toiveiden mukaan. Niinpä suunnistin kotiin isompien poikien luokse, jotta sain vapautettua ukin poikien hoitajuudesta. Nyt on poika hoidettu ja iskän kanssa palaamassa kotiin Kuopiosta. Eeli on sairastellut ja useita viikkoja ollaan viimeisen vuoden aikana vietetty Kuopiossa. Kyllä tämä opettaa kiitollisuutta. Pitää osata olla onnellinen jokaisesta päivästä ja nyt kesän aikaan siitä, ettei kolmeen kuukauteen ole tarvittu sairaalassa olla. Eelille tehtiin toimenpide ja nyt kovasti toivotaan, ettei sairaalassa tarvitsisi enää yöpyä, vaan että vaiva korjaantuisi. Onneksi pieni mies ei ole moksiskaan sairaalareissuistaan.
Huomenna meidän alueen naiskansanedustajaehdokkaat on kutsuttu Kuopion työväenyhdistyksen naisten kokoukseen Kuopioon ja samalla naispiirihallitus pitää kokoustaan. Pitää kasata huomisen työpäivän tarpeet ja köllähtää Viljamin viereen jatkamaan syventymistä salapoliisiromaanin maailmaan.
Keskustelua kotiäitiydestä
Aamupäivä meni pienten poikien reippaillessa kotkakuntotapahtuman luontorasteilla. Yritettiin tunnistaa puiden ikää, annettiin ensiapuohjeita ja ammuttiin vettä paloletkulla. Pienet vesipisarat eivät poikien menoa haitanneet. Savon Sanomien mielipidepalstalla oli kirjoitus kotiäitien asemasta. Varmasti moni on törmännyt kirjoittajan ongelmaan, että tukea kotiäideille ei paljoakaan yhteiskunnalta tule. kotihoidon tuki on minimaalinen, eikä se kannusta äitejä jäämään kotiin hoitamaan lastaan. Suurimman osan on mentävä taloudellisten syiden takia töihin, jos työpaikka on. Mielenkiinnolla olenkin seurannut julkkiskeskustelua aiheesta, miten tärkeää lapselle on, että äiti on kotona mahdollisimman pitkään. Erikoisinta mielestäni tässä keskustelussa on se, että ne äidit, joilla taloudellisesti kotiin jääminen on mahdollista ovat helposti tuomitsemassa niitä äitejä, joiden on taloudellisista syistä mentävä töihin. Suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä kaivattaisiin tähänkin sanailuun.
Reippailua kotkakuntotapahtumassa
Mukava päivä. Leppävirralla alkoi tänään valtakunnallinen kotkakuntotapahtuma, joka oli kerännyt innokkaita Nuoria kotkia vanhempineen suuren joukon reippailemaan Leppävirran kauniissa maisemissa. Intouduttiin pienten miesten kanssa lähtemään touhuun mukaan ja iloista meininkiä, Eeli rattaissa, Viljamia ja Veeti juosten ja äiti rattaiden kanssa vinkerrellen perässä. Rasteilla kokeiltiin curlingia, saappaanheittoa ja Viljami 4v:kin pysyi tukin päällä kävellen keskittyneellä suorituksella. Kotia kohti lähdettiin reilun kolmen tunnin uurastuksen jälkeen ja raukeina odotellaan saunan lämpiämistä koko porukka.
Pyykkäystä ja painia
Vietettiin "rauhallista" koti-iltaa poikien kanssa. Ari on edelleen Helsingissä töiden puolesta. Poik kanssa kokattiin enemmän ja vähemmän yhdessä makaronilaatikkoa ja liki koko ilta pestiin ja viikattiin pyykkiä. On se vaan ihmeellistä, miten tällaisella orkesterilla voi olla 30 paritonta sukkaa! Onko lie pyykkikone nielaissut vai imuri? Eeli innostui painimaan isoveljen kanssa sängyllä ja siitä riemusta ja kiljumisesta sai sitten pienen kuhmun takaraivoon. Mutta ei pienen miehen menoa haitannut. Omituisen rauhallista täällä talossa kun on tottunut siihen touhuamiseen. Pojat ovat jo nukkumassa ja äiti taitaa vihdoin syventyä dekkarimaailmaan. Mäen rikosromaani odottaa.
Perusturvan budjetinylitys puhututtaa
Eilisestä kunnanvaltuuston kokouksesta jäi hyvä mieli. Ehkäpä siksi, että vihdoinkin tuntuu, että kuntapäättäjät ovat heränneet lastensuojelukysymyksissä. Herätyksessä suuri merkitys varmaan oli siinä, että perusturva haki rahaa budjetin ylitykseen ja siitä summasta pelkästään lastensuojeluun oli 470 000 €. Suuri meno pienessä kunnassa. Asialle on pakko tehdä jotain. Hyvä asia on, että perhetyöntekijä palkattiin kuntaan ennaltaehkäisemään juuri huostaanottoja ja lasten ja vanhempien pahoinvointia. Muutakin on tehtävä. Heitin ajatuksen siitä, pitäisikö kuitenkin myös pohtia ajtusta palata vanhaan kuntien lastenkoteihin, vaikkapa pienessä mittasuhteessa. Ammattimaisten perhekotien ja laitoshoidon maksut ovat älyttömän suuret ja meidän kuntana on vain ne maksettava, koska perheitä lasten sijoittamiseen ei vain yksinkertaisesti löydy. Erityisen tärkeänä tässä kokisin olevan kuntien välisen yhteistyön; oli se sitten minkä kunnan tai kuntien välillä tahansa. Lastensuojelumenot ovat kohonneet useissa kunnissa, enkä usko, että olemme ainoita tämän asian kanssa pähkäileviä. Miksi emme pohtisi asioita yhdessä? Voisihan olla, että usean kunnan päättäjät päät yhteen lyömällä keksisivät ratkaisun, jossa lapsen etu olisi tärkein ja myös taloudelliset näkökohdat olisi huomioitu.
Tutustumista mielenterveys- ja päihdepalveluihin
Kolean vetisenä maanantaiaamuna suunnistimme kahden kollegan ja opiskelijaryhmän kanssa kohti Kuopiota. Saimme tutustua Niuvanniemen sairaalan, Päihdekeskuksen ja Nuorten aikuisten kuntoutuskodin toimintaan. Mielenkiintoinen ja antoisa päivä niin meille opettajille kuin varmasti myös opiskelijoillekin. Päällimmäisenä käynneistä jäi tunne, että kyseiset hoito- ja sosiaalityön ammattilaiset tekevät työtä ilolla ja empaattisuudella ja potilaiden etu on tärkeintä. Niinhän se kuuluu ollakin. Hoitotyö on raskasta, uuvuttavaa ja kovaa työtä. Palkat hoitajilla ovat aivan liian alhaiset verrattuna vastuuseen, työmäärään ja koulutukseen. Yhteistoimintaa tarvittaisiin myös hoitoalalla, jotta palkkauskysymykseen ja hoitajien työoloihin saataisiin kehitystä parempaan. Heittäisinkin ajatuksen päättäjien keskuuteen. Jokainen päättäjä voisi työskennellä päivän terveyskeskuksen vuodeosastolla ja pohtia sen jälkeen, millaista työtä hoitajat tekevät; laupeudentyötäkö vai ihan oikeaa palkkatyötä?
Päivä kalakukkokaupungissa
Eilinen päivä vierähti iloisissa tunnelmissa koleassa Savon sydämessä Kuopiossa. Kahviteltiin, jaettiin ilmapalloja ja keskusteltiin torikansan kanssa mieltä askarruttavista aiheista. Eniten trikansaa puhututtivat eläkeasiat ja perintövero. Viimainen sää onneksi vaihtui kauniiseen auringonpaisteeseen mielen mukaisesti ja tarkenimme keskipäivällä jo tukiryhmän paidat päällämme. Toisaalla torin varrella naisyhdistykset esittelivät toimintaansa ja olimme mukana juhlistamassa naisten täysien poliittisten oikeuksien 100 vuotista taivalta. Hyvä naiset!
Tämä päivä menikin sitten ihan kotona töllistellessä. Poikien kanssa käytiin lenkillä siskon luona. Veeti ja Viljami pyöräilivät ja äiti yritti reippaalla kävelyllä sinnitellä perässä. Taas kerran tuli huomattua, miten tärkeää meille timolalaisille olisikaan kevyen liikenteen väylä. Vaikka siskon luokse onkin vain reilun 2 km matkaa, niin useaan otteeseen oli varsinkin Viljamin kanssa pysähdyttävä auton tullessa vastaan. Neljävuotiaan pyöräily kun ei vielä ole ihan sitä kaikista tasapainoisinta ja autojen nopeus tuntuu tosi kovalta kun se suhahtaa pienen pyöräilijän ohi. Pitääkö sattua jotain kamalaa, ennenkuin lasten turvallisuus pystytään takaamaan kevyen liikenteen väylään satsaamalla?
Naisten täydet poliittiset oikeudet 100 vuotta Suomessa
Ensi lauantaina vietetään Kuopion torilla Naisten polittisten oikeuksien tapahtumaa. Naisten asema yhteiskunnassamme puhututtaa, viimeksi keskustelua aiheesta syntyi johtavassa asemassa olevien naisten määrän vähäisyydestä. Toisaalta tasa-arvokeskusteluun liittyy omalta osaltaan keskustelu isän vanhempainrahan suuruudesta. Naiset ovat tehneet työllään ja uurastuksellaan yhteiskunnastamme tasa-arvoisemman. Tätä työtä tulee kunnioittaa ja arvostaa. Nykypäivän yhteiskuntamme roolijaot ovat muuttuneet; enää välttämättä perheessä ei mies olekaan se, joka "tuo leivän pöytään" eikä nainen se, joka huolehtii lapset ja kodin. Yleisimmin kai molemmat vanhemmat tuovat kortensa kekoon, työllään, lastenhoidollaan ja jopa kotitöiden teollaan. Mielestäni se juuri on tasa-arvoa ja siihen tulisi kannustaa. Tärkeää lapsille mielestäni on terveen ja turvallisen ilmapiirin luomisessa se, että vanhempien tai yhden vanhemman, olipa se kumpi tahansa, suhde lapseen perustuu rakkauteen ja luottamukseen. Isän merkitystä lapsen kehitykselle ja terveelle aikuisuudelle ei millään muotoa tule vähätellä. Tasa-arvon nimissä täytyy todeta, että kyllä me naiset pystymme saamaan paljon aikaan, kunhan vain rohkenemme luottaa itseemme ja toisiimme ja vaikuttaa asioihin niin ruohonjuuri- kuin päätöksentekijätasollakin.
Iloa ja intoa vaalityössä
Työntäyteinen päivä. Ilta meni Viljamin kanssa vaatekauppoja kierrellessä. On se hyvä, että miesnäkökulmaakin vaatevalintoihin perheestä löytyy, vaikkakin Viljami on 4v. Mutta ihan omasta tahdostaan mukaan aina lähtee. Illlalla puhelimen välityksellä suunniteltiin perjantaiksi rentouttavaa saunailtaa vaalityöryhmän puitteissa. Tekemisen pitää olla tosissaan tekemistä, mutta myös mukavaa ja vaalityön tekeminen onkin ollut täynnä intoa ja iloa pienien kivien kengissä vaan antaessa lisäpotkua. Täytyy olla syvästi kiitollinen siitä, miten paljon positiivista ja mukavaa porukkaa ollaan vaalityöhön mukaan saatu. Toivottavasti ilo jatkuu loppuun saakka.
Meidän neljävuotias on saanut kokea olevansa iso poika. Eilen alkoi liikuntaleikkikoulu ja tänään seurakunnan järjestämä päiväkerho. Eipä ole pieni mies niin isolta ennen näyttänytkään äidin, eikä varmaan itsensäkään silmissä. Viljamista on tärkeää saada olla yksin kerhossa, ilman isoveljeä niin, että kerho on pojan "oma juttu". Kovasti tohkeissaan ukkeli on, ja juttua riittää illan pitkän. Kummipoikamme Vili täytti tänään vuoden. Voi miten se aika vierähtääkään, pikku-ukko opettelee kovasti jo kävelemään.
Illalla Leppävirralla järjestettiin EU-keskustelutilaisuus terveyspalvelujen vapaasta liikkuvuudesta, uhkista ja mahdollisuuksista. Kovasti aihe mietityttää; miten valvonta toimii palvelujen laadun takaamiseksi ja ylilyöntien ennakoimiseksi? Miten työntekijöiden edut ja oikeudet voidaan turvata? Voiko vapaa liikkuvuus olla yksi keino korjata maamme hoitajapulaa? Mihin kaikkeen meidän onkaan tulevaisuudessa varauduttava ja miten ymmärryksemme on lisäännyttävä pysyäksemme yhteiskuntamme ja Euroopan kehityksen pyörässä mukana?
Rantakalapäivä
Tänään vietettiin Leppävirran eläkkeensaajien ja Leppävirran sosialidemokraattien perinteeksi muodostunutta rantakalaa. Päivä oli mitä kaunein ja miesten ansiokkaasti oikeassa voissa keittämää rantakalaa saatiin nauttia Eevan kotitekoisen ruisleivän kera. Hyvää keskustelua käytiin perusturvan asioista ja saatiinpa Erkin kanssa lausuttua vanha työväenruno. Perehdyin eilissä iltana Työväen laulukirjaan vuodelta 1939 ja sieltä löytyykin myös tulevaisuuteen koskettavia runoja. Ajat muuttuvat ja asiat sen myötä. Kuitenkin suurin osa laulukirjan teksteistä, aatemaailmasta ja aatoksista voidaan istuttaa hyvin tähänkin päivään. Perinteitä kunnioittaen ja tulevaisuuteen katsoen.
Kulttuurielämys
Kävimme ystäväni Aulin kanssa nauttimassa Varkauden teatterin tarjoamasta kulttuurielämyksestä Danny-musikaalin muodossa. Upeaa työtä koko teatterilta! Ihailtavaa, miten hyvin suhteellisen pieni teatteri pystyy luomaan loistavan ja mukaansatempaavan esityksen taiteilijan elämästä. Petri Hervanto loisti Dannyna ja mielenkiintoista on kuulla, miten itse maestro esityksen näkee. Lämpimästi voin suositella teatterielämystä niin Dannyn musiikista kuin teatterista yleensäkin pitäville!
Huolta lastensuojelusta ja vanhusten hoidosta
Terveisiä perusturvalautakunnasta. Kovasti tänään mietityttää lastensuojeluasiat. Lakihan velvoittaa kuntia huolehtimaan lastensuojelusta. Ala on laaja ja monisäikeinen ja kaikessa pitää pystyä miettimään lapsen etua. Kuitenkin valitettavasti kaikki päätöksentekijät eivät näin pysty ajattelemaan ja toki myönnän, että kunnan budjettia on pohdittava tarkkaan näin tiukan taloustilanteen vallitessa. Mutta lastensuojelun tukitoimiin ja ennaltaehkäisyyn on satsattava, jotta tulevaisuudessa lastensuojelumenoja voitaisiin pienentää ja ennenkaikkea lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvointia lisätä. Toinen asia, mikä pohdituttaa on ennaltaehkäisy yleensäkin. Tuntuu, että monissa kunnissa hoidamme kyllä sairaita, mutta tulevaisuutta silmälläpitäen tulisi uskaltaa satsata myös ennaltaehkäisyyn. Tulokset eivät näy kuin vuosien kuluttua, mutta eteenpäinhän meidän on katsottava. Sen minkä nyt satsaamme, saamme tulevaisuudessa eteemme, niin hyvässä kuin pahassakin. Kotipalveluun panostamalla voisimme ehkäistä tulevaisuuden vuodeosastohoitojaksoja ja ainakin myöhäistää niitä.
Koulutoimea ja hallintokuntien välistä yhteistyötä
Koululautakunnan kokouksessa keskustelimme tulevasta budjetista. Ajatuksia heräsikin tulomatkalla hallintokuntien välisen yhteistyön merkityksestä kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamisessa. Miten kaikki vaikuttaakin kaikkeen. Jos syrjäkylän ainoa kunnan tarjoama palvelu esim. kansalaisopiston piiri häviää koulun lakkauttamisen ja myynnin jälkeen. Mitä seurausta sillä on esim. terveydenhuoltoon, kun pitäjän vanhukset ovat käyneet yhteisissä toiminnoissa koululla? Hyvinvointiahan se piiri on ollut edistämässä; niin sosiaalista, psyykkistä kuin fyysistäkin. Toisaalta on pystyttävä ajattelemaan kunnan taloudellista tilannetta ja kustannuksia, joita koulujen ylläpitämisestä ja korjaamisesta seuraa. Samoin pohdin täällä meidän Timolan kylällä pitkään puhuttanutta aihetta; kevyen liikenteen väylän puuttumista. Onneksi suurempia haavereita ei ole sattunut, vaikka pienet koululaiset kulkevatkin talvisin pyörällä sukset tarakalla kapealla tiellä, jossa autot ajavat reilua ylinopeutta. Liikenteen tarkkailua tarvittaisiin. Toisaalta ainakin meidän ekaluokkalainen voisi hyvinkin kävellä 1.5 km:n matkan kouluun, jos reitti olisi turvallinen. Terveyden edistämisen näkökulmasta hyötyliikunta ja ulkoilu tekisi pienillekin ihmisille hyvää. Onneksi kunta vielä kustantaa turvallisen koulutien taksikyydeillä pienille koululaisille.
Perinteiden kunnioittamisesta
Ilta vierähti tulevaa rantakalailtaa suunnitellessa. Rantakala on ollut perinteinen Leppävirran sosialidemokraattien ja Eläkkeensaajien yhteinen tapahtuma. Nyt nuoremman polven demareina meillä on ilo saada olla osana järjestämässä päivää. Olemme saaneet huomata, miten tärkeitä perinteet tässäkin asiassa ovat sekä iäkkäille että onneksi myös meille nuoremmille demareillekin. Perinteistä pitää pitää kiinni, joskin myös muistaa ajan muuttuvan. Paljon vanhaa perinteistä ja jotain uutta tästä päivästä. Vanhemmilta demareilta saamme juuri sitä aatepohjaa, perinteitä ja ajatuksia, joita tähän päivään muokkaamalla voimme hyödyntää luodessamme ikiomaa ajatusmaailmaamme.
Koululautakunnan ja perustuvalautakunnan esityslistoihin perehtymisessä vierähti loppuilta. Budjettiesitykset ensi vuodelle ovat läsnä molemmissa kokouksissa ja mielenkiintoista on perusturvan ohella saada tutustua myös koululautakunnan asioihin. Aina sieltä saa uutta ajateltavaa ja näkökulmia niin perusturvan kysymyksiin kuin koko kunnan päätöksentekoon.
Ystävät kultaakin kalliimpia
Tänään Veetin kummi teini-ikäisen tyttärensä kanssa tuli kylään ja ihana oli nähdä pitkästä aikaa. Puhelimessa ollaan puhuttu useastikin, mutta nähty viimeksi liki vuosi sitten. Illemmalla Eelin kummi tuli käymään ja saunoessa ja jutustellessa ilta menikin. On se hyvä huomata, miten tärkeitä ystävät oikeastaan ovatkaan. Vaikkei näkisi pitkään aikaan, tavatessa tuntuu, ettei aikaa välissä olisi ollutkaan. Samat ovat jutut, eivätkä ihmisetkään lopulta muutu vuosien varrella juurikaan. Onneksi. Ehkä hivenen aikuisuutta teiniaikojen kikatteluun, mutta onneksi ei liikaa.
Päivä Nilsiän torilla
Saavuimme aamulla pilviselle Nilsiän torille vaalivankkureilla. Päivä meni rattoisasti jutellen ja kahvia tarjoten paikallisille demarivaikuttajille, torikävijöille ja olipa tukiryhmämme Auli pyytänyt iloksemme sukulaisiaankin rupattelemaan. Aika meni nopeasti ja hyvää keskustelua käytiin vaaleista, poliittisesta päätöksenteosta ja muista ihmisille tärkeistä asioista. Sieltä olikin hyvä suunnata kohti Konnuslahden mökkiä, jossa ukki ja mummo siskon koirien kera odottelikin jo savusaunan lämpöön. Ei ole savusaunan pehmeiden lämpöjen voittanutta.
Vanhempainrahasta
Aamun Warkauden lehti uutisoi vanhempainrahan tasavertaistamisesta. Hyvä ajatus mielestäni olisi, että sekä äidille että isälle maksettaisiin sama vanhempainraha. Se nostaisi arvoonsa myös isien tekemän tärkeän työn lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa eikä mielestäni väheksyisi kuitenkaan äidin osuutta. Toisaalta erikoiselta kuulostaa ajatus, että isien saama raha olisi suurempi kuin äitien. Miksi näin? Ajatus varmaan on, että näin isät paremmin käyttäisivät mahdollisuuttaan olla kotona ja äitien urakehitys ei lasten vuoksi pysähtyisi. Kaikella on puolensa. Uskon aika monen äidin tai isän haluavan jäädä kotiin lasten kanssa pidemmäksikin aikaa, mikäli se vaan taloudellisesti olisi mahdollista. Kotihoidontuki on kuitenkin niin pieni avustus, ettei sen turvin monellakaan vanhemmalla ole mahdollisuutta jäädä kotiin vaikka haluaisikin. Mielestäni yhtään kummalliselta ei kuulosta ajatus siitä, että ko. vanhempi voisi olla halutessaan myös isä. Onhan isälläkin tärkeä rooli lasten elämässä.
Hei,