Mia Hahtala

Sairaalareissua ja sukulaisuutta

Käytiin Eelin kanssa tänään sairaalassa. Pieni mies ei ollut reissusta moksiskaan vaan viiletti käytävillä reppu selässä ja tuttipullo kädessä huudellen ohikulkijoille "moi". Vaiva ei ollut korjaantunut vaan odotetaan aikaa leikkaukseen. Kaikessa tässä on hyvää se, että Eelin vaiva on korjattavissa ja Eeli on hyvissä hoitavissa käsissä. Tapasin sairaalan käytävällä tuttavan, jonka lapsi oli sairastunut vakavasti. Voi kun jostain voisi jakaa voimia niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tuli taas mieleen oma rajallisuutemme näiden asioiden edessä ja se, kuinka paljosta tässä elämässä tulee olla kiitollinen.

Illalla järjestelin ilmoittautumisisa tulevaan sukukokoukseen. Yllättävän paljon sukulaisia on tulossa ja onkin mukava saada tutustua myös niihin sukulaisiin, joita ei ole ennen tavannutkaan. Yhteiskunnassamme valitettavan usein yhteisöllisyys on kadonnut ja menettänyt merkityksensä. Suvun suhteiden vaaliminen ja perinteiden ylläpitäminen edesauttavat suvun yhteisöllisyyttä. Onneksi monet suvut ovatkin lyöneet hynttyyt yhteen ja alkaneet yhä enenevässä määrin perustaa sukuseuroja ja toimimaan niin, että myös nykyisin serkut voisivat tuntea toisensa ja sukulaisuudella olisi merkitystä arjen elämässä.

posted by miahahtala @ 22:24