Rauhaisa joulunaika takana ja uudet haasteet edessä
Rauhaisa joulunaika on takana ja arkinen touhotus jo vähän aluillaan. Saan olla siitä onnellisessa asemassa, että voin olla nämä välipäivät poikien kanssa kotosalla. Jouluaatto meni jännittäessä pukin tuloa. Mökillä käyttiin perinteisesti äitini ihanien patojen ääressä ja ilta oltiin meillä kera lähimpien sukulaisten. Päivät ovatkin pojilta hurahtaneet legoilla leikkien ja Eelillä ammu-kirjoja lukien. Tapaninpäivänä kokoonnuimme Hahtalan-suvulla perinteitä kunnioittaen mökille, jossa savusaunan lämmössä ja puurolautasen ääressä jutustelimme menneen vuoden tarinoita. Pieni on suku, mutta sitäkin rakkaampi. Tärkeitä nämä perinteet, jotka tuovat pienenkin suvun kerran vuodessa yhteen jutustelemaan ja nauttimaan toisten seurasta. Toki näemme useinkin kun liki kaikki samassa kaupungissa katuja tallaamme, mutta nämä perinteet ovat niitä, jotka porukan pitää yhdessä.
Eilinen päivä olikin tohinaa. Kävimme suunnittelemassa vaalityön mainontaa, yhteisiä tapahtumia ja ensi vuoden aikatauluja. Ilolla tätä työtä saa tehdä ja olen vakaasti sitä mieltä, että niin pitkään kun itsellä on mukavaa, on yleensä muillakin. Omalta tukiryhmältä olen uskaltanut vaatia sen, että muiden ehdokkaiden morkkaamiseen ei lähdetä koskaan, vaan kannustetaan ja autetaan. Yhteistä työtähän tämä on yhteisten tavoitteiden ja haaveiden saavuttamiseksi.
Rauhaisaa joulunaikaa
Hulinapäivät ovat takana ja rauhallinen joulun odotus voi alkaa. Ihanaa. Joulun tunnelman voi jo aistia, kun kynttilöiden liekit lepattavat tuoden lämpöä myös meidän kotiimme. Touhua riittikin pari päivää. Keskiviikkona oli Timolan koulun joulujuhla ja sekä äidin että isän silmät kostuivat, kun Veeti ekassa koulun joulujuhlassaan esiintyi tonttuna. Lämpöinen oli tunnelma ja pienen koulun ihanuus ja yhdessä tekemisen ilo näkyivät pienten koululaisten silmien tuikkeesta. Eilen oli meidän oppilaitoksemme joulujuhla. Halauksin saatoimme uudet lähihoitajat työuralle; varmasti raskaalle ja työntäyteiselle, mutta toisaalta hyvin palkitsevalle. Onnea kaikille valmistuneille!
Tämä päivä täyttyi tohinasta, kun Veetin ja Viljamin kanssa teimme viimeiset ruokaostokset. Kaupat olivat tupaten täynnä ihmisiä. Onneksi jotenkin ilo paistoi ihmisten kasvoilta eikä tungoksen aiheuttamaa ärtymystä juurikaan näkynyt. Voihan olla, että huomenna jo näkyy, kun mattimyöhäiset tekevät kiireessä ostoksiaan. Jouluna ei pitäisi olla kiire minnekkään. Me ainakin aiomme virittäytyä rauhan tunnelmaan. Jouluaattona käydään mökillä porukoiden luona syömässä ja ilta vietetään kotona joulupukkia odotellen ja rauhoittuen. Kinkkukin on jo paistettu ja saunan lämpöjen jälkeen virittäydymme kynttylöiden hehkussa joulun tunnelmaan. Rauhaisaa joulua kaikille toivotellen, Mia
Budjettivaltuustosta
Tänään istuimme illan pitkään pohtimassa Leppävirran kunnan ensi vuoden budjettia. Keskustelu kävi vilkkaana ja pääosin asiallisena. Kuitenkin minua ihmetyttää edelleen. Onko kunnanvaltuuston kokous se paikka, jossa moititaan sekä valtuutettuja että virkamiehiä? Valtuustoseminaarit ovat mielestäni paikka käydä keskustelua ja vuoropuhelua kaikista asioista, mutta miksi kaikkia eivät valtuustoseminaarit kiinnosta? Kuitenkin uskon sekä luottamushenkilöiden että virkamiesten olevan kuntalaisten asialla ja pyrkivän toimimaan heidän etujensa mukaisesti. Tottahan toki jokaisella meillä on oma arvomaailmamme ja puoluepoliittiset näkemyksemme. Sehän on sitä demokratiaa. Toistemme ja erilaisten näkemysten ja ajatusten hyväksyminen on mielestäni edellytyksenä hyvälle, kaikkia kuntalaisia kunnioittavalle päätöksenteolle. Ei yksin kukaan tätä maailmaa voi parantaa vaan yhteistyössä muiden kanssa, tarvittaessa joustaen ja omia näkemyksiä mukaan tuoden. Toisten arvostelulla ei ainakaan paljon hyvää saada aikaan. Käytöstavat kunniaan. Kunnassamme on otettu käyttöön "käytöspassi" kunnan työntekijöille. Olisiko hyvä seuraavassa valtuustossa muistuttaa passin huomioimisesta myös valtuuston istunnoissa?
Pikkujouluja ja budjettipähkinöitä
Viikonloppu se taas vierästi ja muutama lumihiutalekin jo leijaili päivää valkaisemaan. Eilen oltiin porukalla Suonenjoen torilla jakamassa mehua ja pipareita ja jutustelemassa paikallisten kanssa. Mielenkiintoista oli kuulla sisäsavolaisten näkemyksiä ja ajatuksia paras-hankkeesta; kuntaliitoksista ja kuntien välisestä yhteistyöstä. Paras-hankkeen tiimoilta tulisikin osata ajatella koko maakunnan asioita ja kunkin kunnan ja kuntalaisten näkemyksiä. Jokaisessa kunnassa on kuitenkin ne omat tärkeiksi ja hyviksi koetut palvelut. Toisaalta vanhat "perinteet", kuntien väliset yhteistyöongelmat ym. pitäisi saada taka-alalle, jotta avoin yhteistyö voisi onnistua.
Ilta sitten vierähtikin tikkaporukan pikkujouluissa ja tuli taas naurettua maha kippurassa vanhoille muisteloille. Oltiin saatu koottua 15 vuoden aikana kyseiseen "harrastukseen" tutustuneet vanhat kaverit koolle ja menneiden muisteleminen sai varmasti monet meistä liki kyyneliin, joko kaihon tai naurun. Ihmiset pysyvät samanlaisina, vaikka hiukset harmaantuvat, kiloja karttuu ja toivottavasti sitä aikuisuuttakin, osittain.
Leppävirran sosialidemokraattien perinteinen joululounas syötiin tänään. Tunnelma oli leppoisa ja mukava puheensorina täytti salin. Meidänkin pienet miehet innostuivat toimimaan arpajaisten "onnettarina". Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista. Mukava, miten tällainen perinteinen tapahtuma saa vielä ikääntyneetkin demarit liikkeelle; tapaamaan tuttuja ja saamaan uusia tuttavuuksia. Joululaulut raikuivat.
Lounaan jälkeen kokoonnuimme vielä valtuustoryhmällä pohtimaan huomista valtuuston budjettikokousta. Todennäköisesti kokouksesta tulee pitkä ja äänestämme paljon. Ajattelen kuitenkin, että kun kerran taloutta tasapainotetaan, on meidän kaikkien oltava talkoissa mukana. Budjettiesitys on kohtalainen, menoja karsitaan, mutta mielestäni tuohon raamiin sopiaksemme näin vain on tehtävä. Toivottavasti osaamme tehdä oikeita ja kauaskantoisia ratkaisuja, jotka karsimisen osalta koskettavat kuntalaisia vähiten. Etenkin vähäosaisia.
Saunan löylyihin tohinapäivän jälkeen
Päivä sujui reippaasti työn merkeissä. Kotona kerkesin syödä ja temuta poikien kanssa, kunnes piti lähteä perusturvalautakunnan kokoukseen. Mielenkiintoinen kokous kaikin puolin ja onneksi meidän lautakuntamme on avoimesti keskusteleva ja kaikkien mielipiteitä ja ajatuksia kunnioittava. Viikonlopuksi on tiedossa menoa ja meininkiä. Ollaan porukalla lähdössä Suonenjoen torille, mikäli sää ei ole viime lauantain veroinen. Aurinkoa ja pikkupakkasta ovat säätieteilijät luvanneet. Vielä kun sitä lunta saataisiin.
Pitääkin tästä pikkuhiljaa vielä katsella huomisen työpäivän kuviota ja piipahtaa makoisiin iltasaunan löylyihin. Se rentouttaa tällaisen tohinapäivän jälkeen.
Paras-hanketta
Aamun Savon Sanomat avasi unenpöpperöiset silmät. Kuopio on esittänyt halukkuutensa selvitykseen kuntaliitoksesta Siilinjärven, Karttulan ja Maaningan kanssa. Mielenkiintoista, niin Pohjois-Savon kuin meidän Leppävirtammekin näkökulmasta. Illalla istuimme pitkän tovin kuuntelemassa Pohjois-Savon Liiton Jarmo Muiniekan esitystä Paras-hankkeesta maakunnassamme. Antoisa esitys kaikinpuolin. Erityisen hyvä esitys oli mielestäni siksi, että työssäkäynti- ja asiointialueet ym. olivat silkkaa faktaa, eikä esittäjä tuonut poliittisia näkemyksiä ja voimasuhteita mukaan keskusteluun. Hyvä keskustelu yleisössä virisikin, erilaisia katsantokantoja ja hedelmällisiä ajatuksia suuntaan ja toiseen. Ensimmäisen kerran Paras-hankkeen tiimoilta mielestäni käytiin oikeasti avointa ja sallivaa keskustelua. Tällaista tämän pitäisi olla. Vielä kun kuntalaisten ajatukset ja aatokset tulisivat näkymään myös arjen päätöksenteossa niin Paras-hankkeen tiimoilta kuin muutenkin.
Sataa sataa ropisee
Pimeitä on päivät, kun lumi ei ota tullakseen. Eilinen päivä samoin kun tämäkin ilta on vierähtänyt perehtyen hoitoimenpiteiden uusimpiin käytäntöihin ja kansansairauksien ennaltaehkäisyyn. Kylläpä tämä maailma onkin täynnä uutta tietoa, jota päivitetään koko ajan. Opettajan työssäkin pitää pysyä ajan juoksussa mukana. Vaikka ei olekaan kuin reilu pari vuotta siitä, kun olen viimeksi sairaanhoitajan työtä tehnyt, niin silti joitakin asioita on jo muuttunut. Ja muuttuu kaiken aikaa. Silloin tällöin myös opettajana on hyvä käydä "kenttätöissä" päivittämässä oma perusosaaminen uusine kuvioineen. Siitä kai se työn haasteellisuus ja mielekkyys tulevatkin, kun on joka päivä uutta opittavaa.
Huominen ilta vierähtääkin sitten Leppävirralla, jossa on Paras-hankkeeseen liittyvä keskustelutilaisuus kuntalaisille. Mielenkiinnolla odotan, mitä kuntalaiset ajattelevat, toivovat ja haluavat. Kuntalaisten kuuleminen ja keskustelutilaisuuden järjestäminen onkin paikallaan. Toivottavasti me valtuutetut saamme siinä sivussa lisätietoa suunnitelmista ja jo käydyistä neuvotteluista...
Turvesaunaa, vetistä keliä ja piparin tuoksua
Eilen sain elämäni ensimmäistä kertaa nauttia turvehoidosta höyrysaunan kera, kun työporukalla oltiin rentoutumassa Järvisydämessä. Kylläpä tekikin hyvää. Ihania uusia kokemuksia, en ollut myöskään aiemmin lillunut ulkopaljussa höyryävän lämpöisessä vedessä. Joskus kaiken kiireen keskellä on hyvä rentoutua tavalla tai toisella, antaa ajatusten unohtua, laittaa silmät kiinni ja vain olla. Todella rentouttava turvehoitokokemus. Voin lämpimästi suositella.
Tänään ei sitten lämpimästä kokemuksesta voinut puhua, kun tukiryhmän kera oltiin Iisalmen viimaisella ja sateisella torilla. Mieli oli lämmin, mutta varmasti olimme kummallinen näky, kun tonttuhatut vettä valuvina ja silmälasit huurussa tarjosimme lämmintä mehua ja joulupipareita torille uskaltautuneille kulkijoille. Kurja sääkään ei saanut huumorinkukkia kaadettua ja kengätkin ennättivät liki kuivua ennenkuin saavuttiin kotikonnuille. Mukava päivä. Illalla tehtiin poikien kanssa pipareita ja joulutorttuja. Kiva oli sivusta seurata, kun isoveljet opastivat pikkuveljeä painamaan muumien kuvia piparitaikinaan. Leipominen on poikien lempipuuhaa ja mielellään kaikki ovat mukana. Jälkeenpäin olikin mukava mussutella omatekemiä aikaansaannoksia. Leipoessa aika pysähtyy ja poikien vauhtikin hiipuu... ainakin hetkeksi.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Eilen sain ilon olla mukana oppilaitoksemme järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Veteraaneja oli kutsuttu mukaan ja saimme kuulla liikkuttavan tarinan sota-ajoilta veteraanin kertomana. Itsenäisyyspäivän arvostusta tulee vaalia ja samalla on hyvä miettiä sitä, miten hyvin meillä asiat oikeasti ovatkaan. Kehitettävää on aina, mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään myös positiivisia asioita. Ilman meitä vanhempien sukupolvien työtä ja uurastusta ei meillä olisi mahdollisuuksia tällaiseen elämään kuin nyt. Kiitos siitä.
Kunnanvaltuustomme kokoontui maanantaina. Esityislista oli harvinaisen lyhyt, sillä budjetista keskustelemme vasta parin viikon kuluttua. Vaikka käsiteltäviä asioita olikin vähän, keskustelu oli sitäkin vilkkaampaa. Joku jopa heitti ajatuksen, että voisimme alkaa puhua koiraverosta, kun keskustelu välillä jopa vähän suljahti ohi käsiteltävän asian. Vesimaksujen korottaminenhan se puhutti. Kokuksen jälkeen jäimme vielä demariryhmän kesken pohtimaan kantaamme kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Kunnasta olimme saaneet kysymyksiä, joihin meidän tuli ottaa kantaa. Hankalia asioita, varsinkin kun mielestäni kuntaliitokset, tilaaja-tuottajamalli, kuntayhtymät ym. eivät ole yksiselitteisiä. Yhteistyökuvioita tulee selvittää useammalta taholta ja eri sektoreilta, ennenkuin näihin asioihin voi selkeästi kantansa ilmaista. Mielenkiintoisia keskusteluja tiedossa. Mielenkiinnolla jään odottamaan.
Leppoisa viikonloppu takana
Mukavan leppoisa viikonloppu on takana ja huomenna alkaa taas arjen uurastus. Kiireinen päivä onkin tiedossa ja tämä päivä menikin huomista opetusta suunnitellessa. Vaikka joudunkin joskus käyttämään osan viikonloppua opetuksen suunnitteluun ja kokeiden korjaamiseen, kovasti tykkään työstäni. Haasteellista ja vaihtelevan mukavaa. Monta työpaikkaa olen työelämässä nähnyt ja hyviä muistoja on monesta paikasta. Työn tulee olla mielekästä ja riittävän haasteellista. Mietin joskus, että kun ihminen kerran käyttää kolmasosan viidestä vuorokaudesta viikossa työntekoon, niin miksei siitä voisi myös tykätä.
Kuopion Wanhat Toverit ovat kutsuneet meidät alle 35-vuotiaat demariehdokkaat kokoukseensa huomenna. Kiva vaihtaa ajatuksia sekä oman että toisen sukupolven kanssa, löytynee paljon yhtäläisyyksiäkin ajatusmaailmassa. Sieltä sitten auton keula suuntaakin Leppävirralle kunnanvaltuuston kokoukseen. Saattaa jopa tulla lyhytkin kokous, kun talousarviota käsittelemme vasta parin viikon kuluttua. Siinä illassa varmasti aikaa vierähtää, onhan kyse meidän kuntalaistemme ensi vuoden palveluista ja rahojen kohdentamisesta niihin. Mielestäni oikein rakentavaa keskustelua olemmekin jo sekä valtuustossa että valtuustoseminaareissa käyneetkin. Erilaisten näkökulmien kautta varmasti yhteisymmärrykseen päästään, ainakin osittain.
Kolmisen viikkoa pitäisi vielä uurastaa, niin meidän aikuisten töissä kuin pienten koulussa ja päivähoidossa. Sitten onkin aika viettää joululomaa, rauhoittua ja antaa kaikille tilaa levätä. Pienille ukoillehan sitä joulun taikaa tulee luoda, mutta kieltämättä sitä itsekin odottaa. Tonttujen kurkkimista ikkunoista, kynttilöiden liekkien lepatusta, joulurauhaa ja tietysti...kinkun syöntiä..
Ilolla tekemistä
Eilen vietettiin pienellä ydinporukalla tukiryhmän pikkujouluiltaa mukavissa ja rennoissa merkeissä. Eipä ole tullut pitkästä aikaa taas naurettua noin paljon. Mukavaa, että kaikilla on hyvä fiilis päällä ja ilolla ollaan tehty vaalityötä. Tuntuu siltä, että otsa kurtussa tekemisessä ei mitään mieltä olekaan, oma hyvä tuuli tarttuu niin tässä työssä kuin muussakin elämässä. Positiivisella elämänasenteella pärjää ja osin sekin tarttuu, valitettavasti vaan heikommin kuin huonotuulisuus. Yksi virstanpylväs vaalityössä saatiin päätökseen kun Savotar 2007 -lehti tehtiin ja se jaettiin tänään kaikkiin talouksiin Varkaudessa, Leppävirralla, Suonenjoella ja Rautalammilla. Mielelläni ottaisin palautetta lukijoilta lehdestä, sen sisällöstä, ajatuksista ja ulkoasustakin. Lämmin kiitos kaikille kirjoittajille ja lehden teossa mukana olleille!
Hei,