Rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta peliin
Talouden taantuma vaan jyllää eikä pohjaa vielä näy. Tässä tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: jäädä märehtimään ja suremaan tai nostaa pää pystyyn ja päättää selvitä. Nyt jos koskaan on uskallettava katsoa omia rajoja pidemmälle, niin kunta- kuin maakuntatasollakin. Tämän aamun Warkauden Lehdessä Varkauden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Janne Kuronen uskaltaa sanoa ääneen ajatuksensa ja tuulettaa ajatuksilla maakuntarajan siirtämisestä aina kuntaliitoskeskusteluun saakka. Hienoa! Tuntuu siltä, että joissakin pienissä kunnissa ollaan niin isäntiä, ettei uskalleta edes ajatella aitoa seudullista yhteistyötä, kuntarakenteen muuttamisesta puhumattakaan. Tarkoitusperiähän voi olla monenmoisia, mutta kuntapäättäjien ainoa tavoite voi olla kuntalaisten etu. Kun tästä vielä aika menee eteenpäin voi käydä niin, ettei pienillä ja keskisuurilla kunnilla riitä kapasiteetti pyörittämään palveluita kuntalaisten parhaaksi. Silloin on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen. Olisiko jo nyt hyvä aika edes keskustella asioista? Yhteistyökuviot puhuttavat ja yhteistyötä on osattava tehdä. Yhteistyö ei voi tarkoittaa rusinoiden nyppimistä pullasta vaan on oikeasti istuttava pöytään ja tehtävä tavalla tai toisella myös kompromisseja.
Leppävirran paikallislehti on tänään kulunut monien kuntalaisten käsissä. Eniten keskustelua kahvipöydissä varmaan herättää uutisointi venäläisten kiinnostuksesta rakentaa lomakylä Vesileppiksen taakse rinteeseen. Todennäköisesti aihe kirvoittaa kielenkannat niin, että mielipiteitä suuntaan ja toiseen saamme lukea seuraavista paikallislehdistä. Kaikki ajallaan. Mielenkiintoiseltahan tuo hanke kuulostaa, kunhan saamme enemmän tietoa ja suuntaa sille, millaista lomakylää ja millaisin ehdoin venäläiset olisivat suunnittelemassa.
Toinen keskustelua herättävä uutinen oli yllätys yllätys saappaanheitto. Saappaanheitto on varmaan muualla maassamme vähemmän tunnettu laji, mutta meillä siitä puhutaan ja puhutaan. Edellisen kerran otsikoihin päästiin, kun Saappaanheiton MM-kisat peruttiin meiltä ja siirrettiin Kinnulaan. Nyt sitten samainen keskustelu jatkuu riidalla siitä, onko liitosaappaanheiton ennätys oikea MM-tulos. Mielenkiinnolla täytyy odottaa, mitä saappanheittorintamalla on seuraavaksi tiedossa. Onneksi ei vielä keskustella loanheittokisoista.
Tuulen tuiverrusta ja auringon paistetta
Kuntastrategiatyö on saatu valmiiksi. Keskustelua ja osin kädenvääntöäkin käytiin yhteistyösuuntien painotuksista, pilkkuvirheistä ja tekstin asiallisuudesta. Mielenkiintoista keskustelua. Kun valtuutettuja on paikalla, voi asia joskus hieman lipsahdella epäolennaisuuksiin. Poliitikkojen kuuluu kai näin tehdä. Mutta kaiken kaikkiaan seminaarien anti on ollut hyvä. Strategia on saatu valmiiksi ja hiomistahan on aina. Mutta suunta valtuuston tulevalle työlle on tehty. Parasta antia kuitenkin seminaareilla ja ryhmätöillä on mielestäni se, että ihmiset tutustuvat toisiinsa ja toistensa ajatuksiin enemmän ihmisinä; ilman valtuuston esiintuomaa maskia ja ryhmäkurien tuomaa yhtenäistä "mielipidettä".
Kahvitaukokeskustelut sivusivat useissa pöydissä kunnan tulevaisuutta. Kunnankamreerimme jää eläkkeelle, eikä nykyisen kamreerin saappaisiin ole helppo hypätä ainakaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Toivottavasti saamme asiantuntevia ja ennakkoluulottomia hakijoita kyseiseen tehtävään. Toinen mieliä askarruttava asia on se, että kunnanjohtajamme hakee Lahteen sosiaali- ja terveysjohtajaksi. Kunnanjohtajammehan tuli 5 vuotta sitten kunnan johtoon ylilääkärin tehtävistä edellisen kunnanjohtajan siirryttyä johtamaan Pohjois-Savon maakuntaliittoa. Hyvin on kunnanjohtaja työnsä hoitanut ja luottamushenkilöiden enemmän ja vähemmän eripuraisessa porukassa pärjännyt.
Tämän päivän uutisissa puhuttiin hälyyttävällä tavalla ikäihmisten alkoholinkäytön lisääntymisestä. Tästä on toki puhuttu jo jonkin aikaa, mutta nyt asia on tutkimuksella todeksi todettu. Huolestuttavaa. Suuret ikäluokat eläköityvät ja valitettavasti tuntuu siltä, että päihdeongelmat vaan lisääntyvät. Tiedä sitten syytä siihen. Nykypäivänä monet eläköityvät ihmiset harrastavat ja touhuavat. Monet kertovat eläkkeellä ollessaan pohtivansa, miten sitä työssä ollessaan onkaan kerennyt tehdä asioita. On kuitenkin varmasti paljon niitä eläköityviä ihmisiä, joille työ on ollut elämässä kaikki kaikessa. Oma asema ja olemassaolon oikeutus on tullut työn kautta ja kun siitä jäädään pois, ei jääkään enää mitään. Eläkkeelle jäämisestä onkin monelle muodostunut kriisi, josta ylitsepääseminen on vaikeaa tai mahdotonta. Yhdessä tekemiseen, toistemme huomioimiseen ja tukemiseen pitäisi muistaa satsata, meistä jokaisen.
Aurinko alkaa pilkottaa ja kesä koittaa. Neljävuotiaan riemua on ihana katsella, kun pikku-ukko oppi eilen ajamaan pienellä pyörällään ilman apurenkaita. Arjen pieniä iloja, pienelle miehelle suuria.
Koiria ja ihmisiä
Viikon lehdet ovat täyttyneet adoptiolain käsittelystä ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Mielenkiintoinen ja varmasti jokaista mietityttävä aihe. Eettistä keskustelua tästäkin asiasta viriää työpaikkojen kahvipöydissä. Itse olen sillä kannalla, että ihmisoikeudet on turvattava niin lapsille kuin vanhemmillekin ja kyseisen lain aikaansaaminen on ehdottoman hyvä päätös eduskunnalta. Se, että keskustelun taso menee koirien kanssa elämiseen, ei voi osoittaa hyvää makua eikä suvaitsevaisuutta. Joku raja lausunnoilla pitäisi olla myös valtakunnassa vaikka sanavapautta kannatankin. Mutta jokainen tavallaan.
EU-vaalit lähestyvät ja eilen ensimmäiset tienvarsimainokset ilmestyivät jo tälle seudulle. Jani Sievinen vieraili torillamme ja toriväki innostui Jania tenttaamaan päivän polttavista asioista. Ihailen Sievisen vaalityötä. Vaalipäällikkö otti käyntitoiveen asiakseen, hoiti hommansa erinomaisesti ja kaikesta jäi positiivinen fiilis. Jani hurmasi olemuksellaan ja tietämyksellään torikansan. Tätä me demarit tarvitsemme. Positiivisuutta kaiken talouden taantuman ja hallituksen kurjuuttamisohjelmien keskellä. Jaksan uskoa hyvään.
Euroviisut on viisuiltu. Norja voitti, vaikkakin siihen positiivisuuteen vedoten Portugali olisi saanut viedä potin elämäniloisuudellaan ja oman kulttuurin esiintuomisellaan. Aurnko paistaa. On aika lähteä pihamaalle katsastelemaan, mitä kaikkea myyrät ovat talven aikana aikaansaaneet.
Museokierrosta ja KOKOa
Kunnanhallituksemme kokoontui tänään Leppävirran museolle. Täytyy myöntää, etten leppävirtalaisena ole siellä aiemmin vieraillutkaan. Näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka, jota voi lämpimästi suositella muillekin. Kulttuurielämystä siis tällekin päivälle. Kokouksen alussa saimme napakan paketin Kuopion alueen KOKO-hankkeesta. Kunnanhallituksella onkin nyt vaikea pähkinä purtavaksi; olemmeko mukana Varkauden-Pieksämäen seudun vai Kuopion KOKO-alueessa. Entinen kunnanhallitus linjasi Leppävirran kuuluvan Kuopion alueeseen. Viikon päästä asia ilmeisesti tulee käsittelyyn ja silloin ja sitä ennen varmaan kuullaan ajatuksia suuntaan ja toiseen. Samanlaista kädenvääntöähän meillä käydään edelleen siitä, olemmeko Varkauden vai Kuopion seutua. Molemmilla suunnilla on kannattajansa ja mielenpiteitä ja syitä niihin on monenlaisia. Keskustelua vaan pitäisi pystyä käymään oikeasti, miettiä kuntalaistemme näkökulmia ja maantieteellistä sijaintiamme. Olisikohan mahdollista tehdä oikeaa ja avointa yhteistyötä molempiin suuntiin kääntämättä selkää toiselle? Tai valitsematta toista paremmaksi suunnaksi?
Aurinko paistaa ja kesän korvilla ollaan. EU-vaalit tuovat poliittisella rintamalla tähän kevääseen oman säväyksensä. Yhdistyksemme ehdokas Niko Korte vieraili Leppävirralla perjantaina. On ollut ilo olla tekemässä Nikon kanssa vaalityötä; asiantunteva, ihmisläheinen ja positiivinen nuori mies. Lauantaina torillemme tulee Sievisen Jani, jonka tapasin matkallamme Brysselissä. Toivottavasti väkeä tulee paikalle jotta Jani saa antaa muillekin yhtä inhimillisen ja fiksun kuvan itsestään. Julkisuuden ihmisiä kun joskus moititaan ihan pelkästään siksi, että he ovat julkkiksia. Onneksi vaaleissa on mukana niitäkin julkkiksia, jotka ottavat asioista selvää, ovat mukana omana itsenään ja tosissaan.
Puolue toisensa perään heittää mitä kummallisempia ajatuksia aina presidenttipelistä lähtien. Olisiko kuitenkin ihmisten kannalta reilua keskittyä nyt näihin vaaleihin, asioihin ja ehdokkaisiin? Toivottavasti äänestysaktiivisuus nousee ja ihmiset laittavat kortensa kekoon. EU kuitenkin päättää nyt ja tulevaisuudesta niin monesta meitä kadun tallaajia koskevista asioista.
Kuntapäivien antia
Mielenkiintoiset ja antoisat Kuntapäivät pidettiin tänä vuonna Jyväskylässä. Jyväskylän Paviljonki täyttyi 1200 kuntapäättäjästä; luottamushenkilöistä ja virkamiehistä. Kokous sinällään noudatti perinteistä kaavaa. Asioita oli valmisteltu eri tahoilla ja puolueiden sisällä hyvin. Varsinainen keskustelu käytiin varmasti puolueiden omissa ryhmäkokouksissa ja varmasti montaa kuntaa kehitettiin myös illan keskusteluissa. Vaikka suuria yhteisiä tapahtumia joskus kritisoidaankin, on niistä paljon iloakin ja ennen kaikkea hyötyä. Ehkä suurimpana hyötynä kokouksen lisäksi voisi kokea verkostoitumisen. Miten paljon helpompaa asioita on eri kuntien välillä hoitaa ja tehdä yhteistyötä, kun oikeasti tunnetaan ihmiset ja voidaan keskustella ihmisenä ihmiselle eikä vain luottamushenkilön tai virkamiehen maskin takaa?
Vapun riemua
Olipa harvinaisen positiivinen vappujuhla torilla. Kävimme laskemassa seppeleet Vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalle ja marssimme vasemmiston joukolla torille. Laulaa kajautimme Työväen marssin ja Kansainvälisen. Tunsi olevansa oikeassa porukassa. Kiitos toverit!
Vappupuheet täyttyivät jälleen kerran erilaisista arvosteluista suuntaan ja toiseen. Kysteri herätti jälleen intohimoja. Päätös kuitenkin on tehty ja nyt keskityttävä muuhun, varsinkin kun ollaan viettämässä Työväen juhlaa.
Puheeni:
Tänä vuonna Työväen juhla, vappu on saanut uudenlaiset kasvot. Voimmeko puhua työväen vapusta, kun talouden taantumassa yhä useampi perheenisä ja –äiti lomautetaan tai jää kokonaan työttömäksi? Työväen juhla on myös työttömien juhla.
Suomessa valtion velka kasvaa, työttömyys lisääntyy koko ajan, kunnat elävät kurimuksessa ja palveluja heikennetään. Valtakunnan hallitus on keventänyt reippaasti verotusta ja murentanut sillä tavalla vakavasti valtion ja kuntien verotulopohjaa. Talouden taantuman myötä kunnilla ei kohta ole rahaa palvelujen tuottamiseen.
Talouden taantuma on iskenyt myös meille Leppävirralle. Lomautusuutisia tulee vähän väliä ja yhä useampi perhe joutuu turvautumaan sosiaalitoimen avustuksiin, jotta saavat leipää lapsilleen. Köyhyyttä ei tällaisessa hyvinvointikunnassa voi olla ja kuntapäättäjillä on oltava suurta viisautta, ettei edellisen laman virheitä tehdä uudestaan. Edellisen laman jäljiltä meillä on edelleen paljon pitkäaikaistyöttömiä ja syrjäytyneitä ihmisiä.
Nuorten syrjäytymisestä puhutaan paljon. Puhuminen vaan ei riitä. Moni nuori ei ole saanut lainkaan kosketusta työelämään. Tänäkin vuonna kunta tarjoaa nuorille kesätyöpaikkoja. Hakijoita oli 309 ja työpaikkoja 23. Näin ei voi olla. Kesälle 2010 meidän on saatava nuorille enemmän kesätyöpaikkoja, joissa nuori saa kokemuksen työn tekemisestä, apua uravalintaan ja ansioitakin. Vanhustyössä tarvitaan apua ja moni koululainen voisikin olla päivän piristys lukiessaan aamun lehteä, ulkoiluttaessaan tai jutellessaan ikäihmisten kanssa.
Nyt viimeistään on tehtävä yhteistyötä ihmisten parhaaksi. Työllistymistä on tuettava, työpaikkoja on saatava ja lomautettujen koulutukseen on panostettava niin valtion kuin kunnankin tasolla. Kunnan on panostettava investointeihin, joiden avulla työllistämme ihmisiä.
Emme voi jäädä lepäämään laakereille. Näinä vaikeina taloudellisina aikoina luottamushenkilöiden on yhdessä puoluekannasta riippumatta satsattava näihin päämääriin. Yhdessä. Omaan napaan tuijottamalla kukaan meistä ei pärjää. Ei myöskään Leppävirta.
Meillä ei ole varaa polttaa siltoja naapurikuntien suuntaan vaan tehtävä asioita oikeasti yhdessä. Yhteistyö ei ole mahdollista, jos poliittinen tai henkilökohtainen etu menee kuntalaisten edun edelle.
Kunnat eivät pärjää yksin. Kuntaliitoksia on tehty ja uusia suunnitellaan. Meillä Leppävirrallakin mietitään yhteistyön suuntaan. Vaikuttaa siltä, että suunta on tärkeämpää kuin tekeminen. Surullista on, jos politiikka ja junttaaminen astuvat peliin, ja unohdetaan se, minkä vuoksi päätöksiä tehdään. Ihminen. Rajoja pitää uskaltaa purkaa eikä rakentaa lisää. Maakuntarajat pitää murtaa ja alkaa aidosti keskustelemaan siitä, miten Itä-Suomi pärjää mukana maailman menossa. Miten voidaan yhdessä turvata työllisyys, palvelut ja elinkeinoelämän kehittyminen?
Vaikeana aikana yhteisöllisyys, toisista huolta pitäminen, välittäminen ja yhdessä tekeminen korostuvat. Miten tässä onnistumme, määrittää sen, miten laman jälkeen toimimme. Odotamme kuntalaisilta yhteisöllisyyttä. Suunnannäyttäjinä olemme me valtuutetut. Mikäli me osaamme toimia yhteistuumin ja muistaa sen, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, tästäkin taantumasta selvitään. Kokemusta rikkaampina, himpun verran vahvempina, sydämen sivistystä omaavina ja toisiamme arvostavina.
Saksalainen kirjailija ja filosofi Goethe on sanonut onnellisen ja laadukkaan elämän edellytyksistä seuraavaa: Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja.
Hei,