Mia Hahtala

Tuulen tuiverrusta ja auringon paistetta

Kuntastrategiatyö on saatu valmiiksi. Keskustelua ja osin kädenvääntöäkin käytiin yhteistyösuuntien painotuksista, pilkkuvirheistä ja tekstin asiallisuudesta. Mielenkiintoista keskustelua. Kun valtuutettuja on paikalla, voi asia joskus hieman lipsahdella epäolennaisuuksiin. Poliitikkojen kuuluu kai näin tehdä. Mutta kaiken kaikkiaan seminaarien anti on ollut hyvä. Strategia on saatu valmiiksi ja hiomistahan on aina. Mutta suunta valtuuston tulevalle työlle on tehty. Parasta antia kuitenkin seminaareilla ja ryhmätöillä on mielestäni se, että ihmiset tutustuvat toisiinsa ja toistensa ajatuksiin enemmän ihmisinä; ilman valtuuston esiintuomaa maskia ja ryhmäkurien tuomaa yhtenäistä "mielipidettä".

Kahvitaukokeskustelut sivusivat useissa pöydissä kunnan tulevaisuutta. Kunnankamreerimme jää eläkkeelle, eikä nykyisen kamreerin saappaisiin ole helppo hypätä ainakaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Toivottavasti saamme asiantuntevia ja ennakkoluulottomia hakijoita kyseiseen tehtävään. Toinen mieliä askarruttava asia on se, että kunnanjohtajamme hakee Lahteen sosiaali- ja terveysjohtajaksi. Kunnanjohtajammehan tuli 5 vuotta sitten kunnan johtoon ylilääkärin tehtävistä edellisen kunnanjohtajan siirryttyä johtamaan Pohjois-Savon maakuntaliittoa. Hyvin on kunnanjohtaja työnsä hoitanut ja luottamushenkilöiden enemmän ja vähemmän eripuraisessa porukassa pärjännyt.

Tämän päivän uutisissa puhuttiin hälyyttävällä tavalla ikäihmisten alkoholinkäytön lisääntymisestä. Tästä on toki puhuttu jo jonkin aikaa, mutta nyt asia on tutkimuksella todeksi todettu. Huolestuttavaa. Suuret ikäluokat eläköityvät ja valitettavasti tuntuu siltä, että päihdeongelmat vaan lisääntyvät. Tiedä sitten syytä siihen. Nykypäivänä monet eläköityvät ihmiset harrastavat ja touhuavat. Monet kertovat eläkkeellä ollessaan pohtivansa, miten sitä työssä ollessaan onkaan kerennyt tehdä asioita. On kuitenkin varmasti paljon niitä eläköityviä ihmisiä, joille työ on ollut elämässä kaikki kaikessa. Oma asema ja olemassaolon oikeutus on tullut työn kautta ja kun siitä jäädään pois, ei jääkään enää mitään. Eläkkeelle jäämisestä onkin monelle muodostunut kriisi, josta ylitsepääseminen on vaikeaa tai mahdotonta. Yhdessä tekemiseen, toistemme huomioimiseen ja tukemiseen pitäisi muistaa satsata, meistä jokaisen.

Aurinko alkaa pilkottaa ja kesä koittaa. Neljävuotiaan riemua on ihana katsella, kun pikku-ukko oppi eilen ajamaan pienellä pyörällään ilman apurenkaita. Arjen pieniä iloja, pienelle miehelle suuria.

posted by miahahtala @ 22:43