perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Vapun riemua

Olipa harvinaisen positiivinen vappujuhla torilla. Kävimme laskemassa seppeleet Vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalle ja marssimme vasemmiston joukolla torille. Laulaa kajautimme Työväen marssin ja Kansainvälisen. Tunsi olevansa oikeassa porukassa. Kiitos toverit!

Vappupuheet täyttyivät jälleen kerran erilaisista arvosteluista suuntaan ja toiseen. Kysteri herätti jälleen intohimoja. Päätös kuitenkin on tehty ja nyt keskityttävä muuhun, varsinkin kun ollaan viettämässä Työväen juhlaa.

Puheeni:
Tänä vuonna Työväen juhla, vappu on saanut uudenlaiset kasvot. Voimmeko puhua työväen vapusta, kun talouden taantumassa yhä useampi perheenisä ja –äiti lomautetaan tai jää kokonaan työttömäksi? Työväen juhla on myös työttömien juhla.

Suomessa valtion velka kasvaa, työttömyys lisääntyy koko ajan, kunnat elävät kurimuksessa ja palveluja heikennetään. Valtakunnan hallitus on keventänyt reippaasti verotusta ja murentanut sillä tavalla vakavasti valtion ja kuntien verotulopohjaa. Talouden taantuman myötä kunnilla ei kohta ole rahaa palvelujen tuottamiseen.

Talouden taantuma on iskenyt myös meille Leppävirralle. Lomautusuutisia tulee vähän väliä ja yhä useampi perhe joutuu turvautumaan sosiaalitoimen avustuksiin, jotta saavat leipää lapsilleen. Köyhyyttä ei tällaisessa hyvinvointikunnassa voi olla ja kuntapäättäjillä on oltava suurta viisautta, ettei edellisen laman virheitä tehdä uudestaan. Edellisen laman jäljiltä meillä on edelleen paljon pitkäaikaistyöttömiä ja syrjäytyneitä ihmisiä.

Nuorten syrjäytymisestä puhutaan paljon. Puhuminen vaan ei riitä. Moni nuori ei ole saanut lainkaan kosketusta työelämään. Tänäkin vuonna kunta tarjoaa nuorille kesätyöpaikkoja. Hakijoita oli 309 ja työpaikkoja 23. Näin ei voi olla. Kesälle 2010 meidän on saatava nuorille enemmän kesätyöpaikkoja, joissa nuori saa kokemuksen työn tekemisestä, apua uravalintaan ja ansioitakin. Vanhustyössä tarvitaan apua ja moni koululainen voisikin olla päivän piristys lukiessaan aamun lehteä, ulkoiluttaessaan tai jutellessaan ikäihmisten kanssa.

Nyt viimeistään on tehtävä yhteistyötä ihmisten parhaaksi. Työllistymistä on tuettava, työpaikkoja on saatava ja lomautettujen koulutukseen on panostettava niin valtion kuin kunnankin tasolla. Kunnan on panostettava investointeihin, joiden avulla työllistämme ihmisiä.
Emme voi jäädä lepäämään laakereille. Näinä vaikeina taloudellisina aikoina luottamushenkilöiden on yhdessä puoluekannasta riippumatta satsattava näihin päämääriin. Yhdessä. Omaan napaan tuijottamalla kukaan meistä ei pärjää. Ei myöskään Leppävirta.

Meillä ei ole varaa polttaa siltoja naapurikuntien suuntaan vaan tehtävä asioita oikeasti yhdessä. Yhteistyö ei ole mahdollista, jos poliittinen tai henkilökohtainen etu menee kuntalaisten edun edelle.

Kunnat eivät pärjää yksin. Kuntaliitoksia on tehty ja uusia suunnitellaan. Meillä Leppävirrallakin mietitään yhteistyön suuntaan. Vaikuttaa siltä, että suunta on tärkeämpää kuin tekeminen. Surullista on, jos politiikka ja junttaaminen astuvat peliin, ja unohdetaan se, minkä vuoksi päätöksiä tehdään. Ihminen. Rajoja pitää uskaltaa purkaa eikä rakentaa lisää. Maakuntarajat pitää murtaa ja alkaa aidosti keskustelemaan siitä, miten Itä-Suomi pärjää mukana maailman menossa. Miten voidaan yhdessä turvata työllisyys, palvelut ja elinkeinoelämän kehittyminen?

Vaikeana aikana yhteisöllisyys, toisista huolta pitäminen, välittäminen ja yhdessä tekeminen korostuvat. Miten tässä onnistumme, määrittää sen, miten laman jälkeen toimimme. Odotamme kuntalaisilta yhteisöllisyyttä. Suunnannäyttäjinä olemme me valtuutetut. Mikäli me osaamme toimia yhteistuumin ja muistaa sen, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, tästäkin taantumasta selvitään. Kokemusta rikkaampina, himpun verran vahvempina, sydämen sivistystä omaavina ja toisiamme arvostavina.

Saksalainen kirjailija ja filosofi Goethe on sanonut onnellisen ja laadukkaan elämän edellytyksistä seuraavaa: Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja.