Mia Hahtala

Sanelupolitiikkaa

Hallitus Matti Vanhasen johdolla on päättänyt vanhuuseläkkeen ikärajan nostamisesta 65 vuoteen. Ennenkuulumatonta tässä on se, että kolmikanta on ohitettu täydellisesti. Hyvinvointiyhteiskuntamme yksi pilareista on ollut kolmikantayhteistyö ja tämän murentaminen vaikuttaa olevan yksi hallituksemme päämääristä. Ihmettelen suuresti toimintatapaa, jolla näinkin tärkeä ja monia ihmisiä koskeva päätös on tehty. Yhteistyö on muuttunut sanelupolitiikaksi, valitettavasti.

Näinkö maassamme yritetään turvata työntekijöiden saatavuus? Tälläkin hetkellä esimerkiksi hoitotyössä on työntekijöitä, jotka ovat jaksamisensa äärirajoilla. Työ on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta ja eläkeiän noston myötä yhä vajaakuntoisemmat pyrkivät työnsä hoitamaan yhä kauemmin. Samaan aikaan työmarkkinoille on tulossa nuoria ja innokkaita työntekijöitä, joille monet pitkään työssäolleet ja eläkepäivänsä ansainneet olisivat valmiita luovuttamaan paikkansa. Nuoret joutuvat näin yhä pitempään tekemään pätkätöitä ja sijaisuuksia ja työhön sitoutuminen vaikeutuu entisestään. Hoitajapula on meillä jo nyt, enkä usko tällaisilla toimilla sitä ainakaan helpotettavan.

Työntekijöiden työssäpysymiseen löytyy kyllä parempiakin keinoja. Työssäjaksamiseen panostaminen, työterveyshuollon kehittäminen ja työyhteisöjen hyvinvointiin panostaminen toisivat sitä kuuluisaa työniloa ja sitoutumista työhön. Väkisin, tällaisilla pakkokeinoilla ei juurikaan hyvää saada aikaan.

posted by miahahtala @ 17:48