Mia Hahtala

Voihan Liisalan silta!

Liisalan sillasta on tullut jo liki kirosana Leppävirralla. Liisalan sillan kohtaloa on puitu suuntaan ja toiseen jo usean vuoden ajan. Budjettiin on varattu rahat, suunnitelmat ovat seilanneet edestakaisin. Milloin ollaan oltu rakentamassa uutta siltaa (painorajoituksen vaihdellessa 34 tonnista 60 tonniin), milloin väsäämässä tilalle rautatiesiltaa. Välillä on pohdittu Konninmäen tien korjaamista ja milloin mitäkin. Onpa vaikeaa saada yksi pieni silta kuntoon. Uusimmat käänteet on nähty eilen teknisessä lautakunnassa. Esityksenä oli Liisalan sillan rakentaminen nykyiselle paikalle kolmiaukkoisena teräsbetonisiltana kantavuudeltaan 6o tonnia. Vaan kuinkas kävikään. Kunnanhallituksen puheenjohtaja oli puuttunut peliin ja nyt silta seisoo taas pöydälle jätettynä. Eiköhän tällekin asialle olisi aika jo saada päätös; sellainen joka on kuntalaisten edun mukainen.

Työkiireitä piisaa koko viikon. Tänään olisi ollut sählyilta, mutta perehdyinkin lääkehoidon kokeiden korjaamiseen ja anatomian soluaiheisten luentojen väsäämiseen. Viikko on ollut muutenkin kaikin puolin mielenkiintoinen ja touhua täynnä. Iloista sellaista. Eskarilaisemme hoksasi lukemisen ilon, esikoiselta lähti kaksi hammasta ja ihaninta kaikista se, että kuopuksemme sai terveen paperit sairaalasta; vasenkin munuainen alkaa toimia jo paremmin. Arjen iloja.

posted by miahahtala @ 19:09