Mia Hahtala

Mistä on pienet pojat tehty?

Suklaasta, karkista, popcornista, punajuurista ja kanaperunalaatikosta, jos pojilta kysyttäisiin. Vapaa viikko on vierähtänyt tavallisia arkisia askareita puuhaillen. Tekemistä on riittänyt ja rauhallista on ollut, kun on saanut aamulla herätä silloin kun huvittanut. Kaikille meille tämä tekee hyvää. Erityisesti pojat silminnähden nauttivat vapaudesta; aamuherätyksiä ei ole ollut ja iltakin on venynyt legoleikkien lomassa.

Vaalityö käy kiivaana, ja joillakin ehdokkailla eri kunnissa tuntuu mopo karkaavan käsistä. Enemmän ja vähemmän keskitytään toisten morkkaamiseen, vanhojen kalavelkojen makseluun ja toisten tekemisten tuijotteluun. Mitä voisimme oppia pieniltä pojilta? Pojat riitelevät milloin mistäkin ja rollivat toistensa tekemisiä. Mutta anteeksi osataan pyytää ja olla pahoillaan. Sitten leikit jatkuvat entiseen malliin ja ollaan taas ylimpiä ystäviä. Milloin meistä aikuisista tulee pitkävihaisia, kateellisia ja kaunoja kantavia? Ja milloin nöyryys ja pahoillaan olemisen taito häviää? Miksi aikuisten ihmisten on niin mahdottoman vaikea oppia sanomaan "anteeksi" ja vielä kaiken lisäksi myös tarkoittaa sitä? Ihaillen pitää omia poikia seurata, kun 4-, 6- ja 9-vuotiaat leikkivät sovussa samoilla legoilla.

posted by miahahtala @ 21:54