Sattuman kauppoja
Sattumia suunnalla jos toisellakin. Viikonloppumme mieheni kanssa vierähti Tallinnan vanhaa kaupunkia tarpoen. Ihana matka. Tosin tulomatkan lumipyryssä auto sanoi sopimuksensa irti ja päätyi hinauksen uhrina mikkeliläiseen huoltoliikkeeseen. Ja on siellä edelleen. Puhelimista loppuivat tietenkin akut ja muuta mukavaa, mutta kotiin päästiin turvallisesti taksilla puolenyön aikoihin. Kauniit kiitokset ukille ja mummolle poikien hoidosta ja siskolle miehineen hätäaputyöstä!
Sattuman kauppaa kerrakseen. Ensi viikolla istuudumme valtuustoseminaariin pohtimaan ensi vuoden talousarviota. Keskustelua varmasti syntyy asiasta jos toisestakin. Usean yhteydenoton olen saanut teollisuushallirakentamisesta. Kunta on aikeissa rakentaa 4.5 miljoonaa euroa maksavan teollisuushallin yritykselle. Hallin rakentaminen ei niinkään aiheuta närää, mutta kummeksuttavampaa on vuokrasopimus, jonka kunnanhallitus hyväksyi. Vuokran suuruus (tai pikemminkin pienuus) ihmetyttää monia.. Tätä keskustelua toivottavasti käydään seminaarissa, jottei tavalliseen tapaan valtuustossa aleta asiaa liialti vatuloimaan. Mutta palaan asiaan ja selvitellään...
Toinen pohdittava asia on hoitajien vakinaistaminen. Lautakuntamme ajatus oli 9 hoitajan vakinaistaminen; osin hoivapalveluihin ja osin kotihoitoon. Nyt kuitenkin esityksessä on 5 hoitajan vakinaistaminen. Kunnassa on tarvittu koko ajan hoitajia vuosiloman ym. sijaisuuksiin. Tuskin tarve ainakaan vähenee tulevaisuudessa. Työntekijän kannalta vakituinen työ luo aina turvallisuutta ja jatkuvuutta eloon. Voi suunnitella elämää eteenpäin. Itsekin usean vuoden ajan pätkä- ja keikkatöitä tehneenä en voi kuin olla vakinaistamisten kannalla. On se vaan niin epävarmaa ja stressaavaa jo muutenkin rankan ja niin henkisiä kuin fyysisiäkin voimavaroja vievän hoitajan työssä.
Erikoista keskustelua hoitajien irtisanoutumisista
Mielenkiinnolla olen sairaanhoitajana seurannut käytävää keskustelua irtisanoutumisista ja pakkolaista. Vastakkainasettelu rahan ja ihmishenkien välillä on omituista. Olemme saaneet tässä maassa oikeuden työtaisteluihin eikä mielestäni sitä perusoikeutta tule rajoittaa !! Toisaalta se, mitä tapahtuu, jos sairaanhoitajat todella irtisanoutuvat, ei ole kenenkään täydessä tiedossa; hallinnasta puhumattakaan. Sairaanhoitopiirin valtuustossa esiteltiin eri osastojen irtisanoutuneiden määriä. Erittäin huolestuttavaa. Kuitenkin tuntuu siltä, että hoitajat syyllistetään, vaikka he vaativat rahaa, jota mielestäni työstänsä ansaitsevat.
Valtiolla on nyt mahdollisuus pelastaa tilanne. Antamalla se raha, jota vaalilupauksissa luvattiin !!
Seurasin eilen televisiosta otteita eduskunnan istunnosta. Olen toki kummastellut kielenkäyttöä ja henkilökohtaisuuksiin menemistä keskusteluissa meidän Leppävirran valtuustossa. Mutta että eduskunnassa! Voisi kuvitella, että ministeri Risikollakin pitäisi pinna tiukassakin paikassa, eikä kävisi osoittelemaan edustajia sormellaan ja puhumaan "höpöhöpö". Ei liene ihan ministeriltä odotettavaa käytöstä.
Maanantaina onkin tiukka päivä. Ampaisen aamusta Kuopionn koulutukseen, sitten maakuntavaltuustoon ja takaisin koulutukseen, jonka jälkeen suoraan valtuustoseminaariin ja valtuuston kokoukseen pohtimaan ensi vuoden taloutta. Onneksi on viikonloppu ja aika ladata akkuja ja touhuta pikkumiesten kanssa. Kohta lähdetäänkin setä-Masan nimipäiville saunomaan porukalla.
Sytytetään kynttilä
Surullinen päivä. Eilen Jokelan koulussa tapahtui hirvittänä tragedia, jossa monen nuoren ja aikuisen elämäntaival päättyi. Eilisen illan ajan televisio lähetti eri kanavilta tietoa tapahtuneesta ja asiantuntijat yksi toisensa jälkeen esittivät huolensa nuorten pahoinvoinnista. Myös meillä oppilaitoksella keskustelua asiasta käytiin luokissa ja varmasti vielä enemmän kahvipöytien ympärillä. Onhan meidän opiskelijan samanikäisiä kuin menehtyneet ja loukkaantuneet nuoret.
Miten nuoremme voivat? Todella surulliselta tuntuu tällaisen tapahtuman jälkeen. Näennäisesti yhteiskuntamme voi hyvin. Monella meistä on perhe, ilmainen koulutus ja julkinen terveydenhuoltokin toimii. Eriarvoisuudesta kyllä puhutaan, mutta vain puhutaan. Syitä pahoinvointiin on vaikea löytää, mutta pohdintaa on käytävä tällaisten tapahtumien ehkäisemiseksi. Nuorilla naisilla esiintyy paljon masennusta. Nuoret miehen sen sijaan vetäytyvät kuoreensa, internetmaailmaan ja kätkevät katkeruutensa ja vihansa jonnekin syvälle sisimpäänsä. Jossain elämänvaiheessa patoutumat purkautuvat; valitettavasti joskus myös eilisenkaltaisella tavalla. Viime aikoina olen paljon pohtinut juuri nuorten miesten hyvinvointia. Onko yhteiskunnastamme tullut niin menestystä, ulkoisia arvoja korostava, että osa vääjäämättömästi syrjäytyy ja kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella? Vaikka ulkoisesti kaikki näyttää olevan hyvin. Toisaalta yhteisöllisyys ja toisesta ihmisestä huolen pitäminen on jäänyt kaiken itsekeskeisyyden jalkoihin. Emme enää osaa tai uskalla puuttua toisten asioihin vaikka pitäisi. Elämästä selviytymiseen tarvitaan empatiaa kaiken yksilökeskeisyyden ja materiaalisten arvojen sijaan. Huolehtikaamme toisistamme ja ottakaamme vastuu myös muista kuin omasta itsestämme.
Sytytämme kynttilän Jokelan uhrien muistolle tänään klo 18, ympäri Suomen.
Hei,