Mia Hahtala

Sytytetään kynttilä

Surullinen päivä. Eilen Jokelan koulussa tapahtui hirvittänä tragedia, jossa monen nuoren ja aikuisen elämäntaival päättyi. Eilisen illan ajan televisio lähetti eri kanavilta tietoa tapahtuneesta ja asiantuntijat yksi toisensa jälkeen esittivät huolensa nuorten pahoinvoinnista. Myös meillä oppilaitoksella keskustelua asiasta käytiin luokissa ja varmasti vielä enemmän kahvipöytien ympärillä. Onhan meidän opiskelijan samanikäisiä kuin menehtyneet ja loukkaantuneet nuoret.

Miten nuoremme voivat? Todella surulliselta tuntuu tällaisen tapahtuman jälkeen. Näennäisesti yhteiskuntamme voi hyvin. Monella meistä on perhe, ilmainen koulutus ja julkinen terveydenhuoltokin toimii. Eriarvoisuudesta kyllä puhutaan, mutta vain puhutaan. Syitä pahoinvointiin on vaikea löytää, mutta pohdintaa on käytävä tällaisten tapahtumien ehkäisemiseksi. Nuorilla naisilla esiintyy paljon masennusta. Nuoret miehen sen sijaan vetäytyvät kuoreensa, internetmaailmaan ja kätkevät katkeruutensa ja vihansa jonnekin syvälle sisimpäänsä. Jossain elämänvaiheessa patoutumat purkautuvat; valitettavasti joskus myös eilisenkaltaisella tavalla. Viime aikoina olen paljon pohtinut juuri nuorten miesten hyvinvointia. Onko yhteiskunnastamme tullut niin menestystä, ulkoisia arvoja korostava, että osa vääjäämättömästi syrjäytyy ja kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella? Vaikka ulkoisesti kaikki näyttää olevan hyvin. Toisaalta yhteisöllisyys ja toisesta ihmisestä huolen pitäminen on jäänyt kaiken itsekeskeisyyden jalkoihin. Emme enää osaa tai uskalla puuttua toisten asioihin vaikka pitäisi. Elämästä selviytymiseen tarvitaan empatiaa kaiken yksilökeskeisyyden ja materiaalisten arvojen sijaan. Huolehtikaamme toisistamme ja ottakaamme vastuu myös muista kuin omasta itsestämme.

Sytytämme kynttilän Jokelan uhrien muistolle tänään klo 18, ympäri Suomen.

posted by miahahtala @ 16:50