Siivousta ja pienen kylän ihanuutta
Ilta työpäivän päätteeksi meni koko perheellä siivotessa. Viljami ja Veeti huseerasivat omassa huoneessa, Eeli juoksenteli välissä ja iskä ja äippä ympäri torppaa. Saatiin vihdoin urakka valmiiksi. Tänään kävin tutun kanssa keskustelua kylien asioista. Pitää kyllä sanoa, että meidät on otettu lämpimästi vastaan tänne Timolan kylälle. Ollaan asuttu tasan vuosi eikä valittamista ole mistään. Paitsi kevyen liikenteen väylän puutteesta. Koulu on pieni ja idyllinen. Veeti tunsi eskarin ajoilta koulun opet ja liki kaikki koululaisetkin. Viljami ja Eeli saavat olla hoidossa maailman parhaalla perhepäivähoitajalla, joka kulkee kirkonkylältä täällä pitämässä pienistä huolta. Kauppa ja posti täältä puuttuvat, mutta mainiosti ainakin meidän poppoo on saanut asiansa hoidettua joko kirkonkylällä tai kaupungissa. Toissailtana palasin kauppareissulta ja ihana savukalan tuoksu tulvahti keittiöstä. Naapurin isäntä oli tuonut juuri savustamaansa kalaa ja toinen naapuri ison pussillisen mehukkaita tomaatteja. Pienen kylän ihanuutta.
Pullantuoksua ja jauhonaamoja
Töissä huisketta ja kotona myös. Viljami aloitti jo aamulla puheet leipomisesta ja työ- ja hoitopäivän jälkeen sitten toive toteutettiin. Ilta sujui leipoen, Viljami värkkäsi taikinat äidin avustuksella. Välillä piti taikinasormen saada maistella aikaansaannoksiaan raakana ja taikinanteon jälkeen miehessä oli enemmän jauhoja kuin taikinassa. Viljami pyyhältikin sitten iskän ja Eelin kanssa kierrokselle Leppävirralle hoitelemaan iskän asioita. Se kun tuo niin tärkeää päästä iskän kanssa ajelulle. Viimein Veetikin kotiutui iltaleikeistään naapurista ja jatkoi leivontaa. Hienosti ekaluokkalaiselta leivonta sujui ja pullista ja vattupiirakoista tuli tekijöidensä näköisiä. Ja hyvältä maistuivat. hienoa huomata miten pienet miehet saavat onnistumisen kokemuksia ihan arkisista asioista; kaiken mukavan ei tarvitse olla erikseen järjestettyä toimintaa vaan ilo löytyy arjen pienistä touhuista.
Majantekoa ja kesähiihtoa
Mukava ilta kotona, kaikessa rauhassa. Oltiin suunniteltu poikien kanssa leipomista, mutta ulkoilma vei voiton. Pojista on niin mukava tupsutella omatekemässä majassa, joka alkaa olla kohta lähelle autotallin kokoa. Yritin saada yhtä seinävaneria taulun taustaksi, muttei onnistunut, kun se oli niin tärkeä osa majan seinää. Viljami 4v keksi ruveta hiihtämään; veti isoveljen monot jalkaansa ja kuljeskeli pitkin pihamaata sauvat kädessä; sauvakävelyä monot jalassa. Kohta samainen ukkeli keksi leikkiä joulupukkia ja tuli kyselemään leikkigolfmaila kädessään, että "onkos täällä kilttejä lapsia". Kaikkea nuo killit keksiikin.
Ystäväiseni oli vihitty pienen poikavauvansa ristiäisten yhteydessä. Ihanaa, että ystävät löytävät onnensa, ennemmin tai myöhemmin. Toinen ystävä kertoi olevansa raskaana ja mietiskeli mitenkähän pärjää, kun kotona touhuaa jo nyt puolivuotias neitokainen. Varmasti ei tule olemaan ihan helppoa touhuta kahden vaippaikäisen kanssa, mutta arjen onnen hetkistähän sitä tätä eloa on ammennettava eteenpäin. Toivoisi että arjen ilon löytäisi myös ne uupuneet ja yksinäiset pienten lasten äidit, jotka sinnittelevät päivän kerrallaan ilman tukea ja lähimmäisiä. Yhteiskunnan tulisi panostaa näiden äitien hyvinvointiin ja tukemiseen; kantaisihan se hedelmää ja elämänlaatua äitien kuin myös heidän pienten lastensakin arkeen ja tulevaisuuteen.
Verkkoyhteyksiä ja arjen helinää
Eilinen meni kummipojan siskon synttäreitä viettäessä; niin se vaan aika menee. Illalla myöhään taas istahdin tietokoneelle ja hupsis, eipä verkkoyhteydet toimineet. Sellaista se on tämä yhteyksien maailma. Ei voi pulttia ottaa, niin paljon tietokoneesta kuitenkin yhteyksineen on tämän päivän arjessa helpotusta. Muistettavat asiat voi niin helposti viestittää sähköpostilla; vaikka keskellä yötä. tämä päivä meni taas hurauksella töissä ja illalla suunnittelemassa vaaleihin liittyvää mainostusta. On se niin hyvä, että silläkin alalla on ammattilaisia; itse ei osaisi kaikkia asioita ottaa huomioon. Auli pienen poikansa Aten kanssa oli mukana ja hyvä on ollut saada jakaa ajatuksia; asiasta kuin toisestakin.
Pienet pojat nukkuvat jo ja hellyttävää on katsoa tuota pienten myttyröiden autuasta matkaa unten maille. Ei voi koskaan olla liikaa kiitollinen tästä kaikesta. Niinkuin Sinun Savo kirjoitti ajatukseni; olen onnellisimmillani, kun herään aamulla neljä perheeni miestä vieressäni köllöttelemässä.
Naurua ja torikahveja
Eilinen ilta ja osin yökin vierähti leppoisassa demarien piirihallituksen jäsenten seurassa Varpalassa. Ai kun nämä politiikan ympyrät olisivat aina yhtä ilolla ja huumorilla maustettuja kuin eilinen ilta. Talon isäntä-Lehtinen piti hyvää huolta vieraistaan ja maha kipeänä on vieläkin. Mahan kipeys ei johdu äärimmäisen ihanasta ruuasta vaan nauramisesta. Varmaan kertyi taas muutama päivää lisää elon taipaleella kun nauru kerran pidentää ikää.
Tämä päivä ilman mitään ohjelmaa, miten ihanaa. Aamu alkoi kylläkin sovitulla sukutapaamisella, joka perinteiseen tapaan pidettiin torilla kahvien ja aamumunkkien kera. Käytiin sedän ja serkkujen kanssa läpi tulevan sukukokouksen ohjelmaa. Veeti ja Viljami eivät millään meinanneet jaksaa kuunnella aikuisten lörinöitä vaan mukavampaa oli juoksennella ympäri torikahvilaa. Ikäihminen kaatui torin laatoituksella, onneksi mitään suurempia ei sattunut. Muutama avulias torikävijä tuli auttamaan, mutta valitettavasti oli myös niitä, jotka kulkivat ohi ihmetellen. Mietiskelin, oliko kyse siitä, että auttajia oli jo paikalla, arkuudesta vai välinpitämättömyydestä. Toivottavasti ensimmäisestä. Valitettavan usein jätämme lähimmäisemme yksin, ilman tukea ja apua. Emmekö me suomalaiset välitä, vai emmekö uskalla puuttua toistemme asioihin?
Vilinää
Tiukka työpäivä. Kotona pitikin tavallisuudesta poiketen vetäistä päiväunet. Kylläpä teki terää. Isäntä lähti tikkakisoihin ja poikien kanssa vietettiin koti-ilta huiskeessa ja hulinassa. Viljami keksi pukeutua merirosvoksi silmälappuineen ja huiveineen ja tietysti pikkuveli seurasi perässä. Hauskannäköistä, kun pienet merirosvot viipottivat ympäri pihamaata ja huusivat merirosvohuutoja. Veeti keskittyi läksyihin; helppoja kuulemma olivat, mutta tällä kertaa niitä tuli aikaisempaa enemmän. Siitä se koulu sitten alkoi ja tietyt rutiinit. Koulua saakin sitten käydä ja oppia se on kaiken ikää. Niin sitä itsekin huomaa, miten paljon uutta voi huomata ja oppia joka päivä, kun vaan osaa ottaa kaikesta ilon irti.
Sisuuntumista ja yhteishenkeä
Pieniä karikoita mahtui päivään. Tietysti näissä politiikan kiemuroissa pitää olla ajatuksena, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Onneksi on niin parkkiintunut nahka, että karikoista vaan sisuuntuu. Pysähdyin illalla miettimään, miten onnellinen sitä voikaan ihminen olla. Aamulla heräsin siihen, että Viljamin varpaat olivat korvassani ja Eeli nukkua tuhnutti vieressä Arin kyljessä kiinni. Veeti kömpi aamu-unisena viereen, ennenkuin piti rientää päivän touhuihin; kouluun, hoitoon ja töihin. Ja ympärillä on ystäviä, ihmisiä, jotka aidosti ovat läsnä; tukemassa ja kannustamassa myös näissä politiikan kiemuroissa. Jotenkin ihanaa tällainen lojaalisuus ja täysillä mukana oleminen; kannustaa itseäkin tosi paljon.
Rauhallinen ilta poikien kanssa
Kovasti alkoholialennukset puhututtavat päivän paikallislehdissä; muitakin kuin minua. Hyvää keskustelua aiheesta on syntynyt ja veikkaanpa, että keskustelu jatkuu. Kaipaisinkin lisää avointa keskustelua kunnan perustehtävästä; mikä se on ja mihin sillä pyritään. Kuntastrategiamme puitteissahan pitäisi toimia.
Ihanan rauhallinen ilta poikien kanssa. Kaveri kävi tyttönsä kanssa ja mukava oli nähdä pitkästä aikaa. Tuttu "hoviparturi" kävi kynimässä hiuksiamme ja mukavaa haastelua riitti eri ammattien hyvistä ja huonoista puolista, kommelluksista ja omista mokailuista. Rauhaisa oli ilta, isäntä oli työreissulla; johtuisiko rauhallisuus siitä? Omasta "kasvimaasta" saatiin iltapalaksi muutama pieni porkkananalku, salaattia ja herneitä. Eiväthän nuo kummoisesti olleet kasvaneet, mutta pienille ukkeleille oli ihanaa kun sai hakea iltapalaa ihan ikiomasta maasta. Ja äidillekin.
Neljävuotiaan kaikkivoipaisuutta
Työpäivä meni opiskelijoiden työssäoppimisjaksojen arvioinneissa.; mukavaa vaihtelua perinteiseen opettajan työhön. Pojat touhusivat illan kuranaamoina pihalla ja nukkumaan rauhoittuminen oli taas vaikeaa; tavallista. Kovasti sitä pienet miehet keksivätkin asiaa ja leikkejä silloin kun olisi aika mennä unten maille. Viljamille tuli ikioma kirje seurakunnalta; päiväkerho alkaa. Onneksi perhepäivähoidosta pääsee kerhoon, kun isovelikin kerran on jo koulussa. Kamalan tärkeää tuntuu olevan Viljamille, että pääsee muiden "isojen" kanssa kerhoon. Niin se neljävuotiaskin kasvaa ja on jo iso poika, ainakin omasta mielestään. Neljävuotias tuntuu olevan niin mahtava, että vaikka vuoret siirtyy jos niin haluaa. Toisaalta ihanaa tuo lapsenusko, valitettavasti vaan jossain elämän vaiheessa tulee realiteetit vastaan, kaikkeen kun ei pysty. On huomattava oma rajallisuutensa ja pyrittävä tekemään parhaansa, asiassa kuin asiassa.
Kiitollisuutta jakamassa
Päivä meni ensi työviikkoa suunnitellessa ja kotihommia tehdessä. Isäntä tasoitteli pihamaata ja pojat touhusivat lätäköissä ja leikkivät itsetehdyillä puupyssyillä "pyssykkäriä". Vaikkei tuo sotaleikki paras mahdollinen olekaan, tuli taas kerran mieleen, miten hyvä olikaan että pleikkari on hajonnut. Reilun vuoden on ollut kaapissa, eikä ole Veeti sitä paljoakaan kysellyt. Eikä ole meidän tarvinnut olla rajoittamassa pelaamista. Tuntuu, että pienillä varsinkin jää pelaaminen päälle ja ajantaju häviää. Paljon antoisampaa on loppujen lopuksi tuo ulkona temmeltäminen. Illalla pidettiin tapaamista vaalijuttujen tiimoilta ja suunniteltiin mainontaa ja tapahtumia. Ideoitakin tuli lisää, ja niinhän sitä yleensä käy, kun monta päätä yhteen laitetaan. Älyttömän kiitollinen kyllä pitää olla sille porukalle, joka jaksaa vapaaehtoisesti ja vielä innolla osallistua vaalityön suunnitteluun ja toteuttamiseen. Samalla pitää kiitosta osoittaa myös kotijoukoille, jotka jaksavat kannustaa ja Ari jaksaa pyörittää tätä orkesteria silloinkin kun äiskä ei ole paikalla.
Toriaamua ja rantakalaa
Aamu alkoi torikahveilla siskon, isän, sedän, serkkujen ja serkuntytön kanssa. Suunniteltiin auringonpaisteessa tulevaa sukukokousta. Toria Viljamin kierrellessä nähtiin muutama tikanheittokaveri ja ihana oli kuulla kuulumisia. Useat ovat perheen perustamisen myötä tai muista syistä jättäneet harrastuksen taka-alalle, mutta ystävyydet säilyvät. Iltapäivälehti tuli ostettua, kun se uutisoi Vesileppiksen alkoholialesta; ei mitään hyvää mainosta kuntamme toiminnalle. Päivä meni poikien lätäköissä läträilyä seuratessa. Ihmeellistä, miten mustaksi pieni 2-vuotias voikaan mennä rapakossa läiskiessä. Voi kun me aikuisetkin osaisimme yhtä aidolla ihmetyksellä seurata elämän pieniä ihmeitä ja kummastella miten kivasti se rapa roiskuu kun oikein kovasti läiskyttää. Illalla käytiin koko porukalla Timolan kylätoimikunnan järjestämässä rantakalaillassa ja hyvät sopat oli Rami keittänyt. Eikä ollut voikaan unohtunut. Timolan kylä on vireä ja iso määrä kyläläisiä oli kokoontunut rupattelemaan uimarannalle. Näinhän sitä parhaiten tutustuu kanssaeläjiin, itsekin kun ollaan uusia timolalaisia. Pojat kävivät melkein uimassa kaikki; Eeli läträsi oikeaoppisesti ilman vaatteita ja Viljami farkut jalassa kun uitettavana ollut vene "karkasi, niin pitihän se hakea".
Rauhaisaa koti-iltaa ja kouhuntaa alkoholialennuksista
Päivä sujui töiden merkeissä. Sitten olikin aika rientää haastatteluun ja sain tutustua painotalon tiloihin. Mielenkiintoista tutustua lehden tekemisen maailmaan. Sitä ei tulekaan ajatelluksi, kuinka paljon työtä ja eri vaiheita siinäkin hommassa on.
Alkoholialennukset kirjastokorttia näyttämällä kouhuttavat edelleen. Toivottavasti tästä mokasta seuraa jotain hyvääkin; avointa keskustelua kuntastrategiastamme ja sen näkymisestä käytännössä. Hävitämmekö mielenterveyspalveluissa, lastensuojelussa ja ennaltaehkäisyssä tehdyn työn ja kasvomme omien kuntalaistemme ja muiden kuntien silmissä tällaisella toiminnalla?
Ilta vietettiin rauhallisissa merkeissä; isommat pojat olivat naapurin pojan synttäreillä ja Eeli kävi tuttuun tapaansa tutustumassa pihan lätäköihin; välillä sukkasillaan. Mutta mukavaa tuntui olevan. Eelin lempiharrastuksiin kuuluu lintujen perässä touhuaminen ja niitä täällä Timolan tienoilla riittää. Pienemmät pojat ovat jo nukkumassa ja innokkaina penkkiurheilijoina Veetin kanssa aletaan seuraamaan, miten Kultaisen liigan kisoissa käy.
Korvia ja silmiä
Eeli opettelee korvia ja silmiä, suuta ja napaa. Paikat löytyy, mutta sanat sattuvat vähän sinnepäin. Kovasti tuntuu pienellä miehellä olevan intoa opetella sanoja, uudestaan ja uudestaan. Päivän tapahtumia kysellessä tuli "ammuu"; olivat ilmeisesti läheisellä laitumella käyneet lehmiä katsastamassa. Veeti teki innolla koululäksyjä. Into johtui ehkäpä siitä, että oltiin sovittu, että läksyt ensin ja sitten pääsee pihalle. Tavallista arkea.
Warkauden lehti uutisoi etusivullaan tänään Leppävirran toiminnasta; kuntalaiset saavat alennusta oluesta kirjastokorttia näyttämällä. Oikeus ja kohtuus mielestäni olisi, että kuntalaiset saavat alennusta Vesileppiksen kylpylästä, vaikkapa ruuasta ja sisäänpääsymaksuista. Vaikka en tiukkapipoisiin omasta mielestäni lukeudukaan, en pysty ymmärtämään alennusta oluesta. Mikä onkaan kunnan perustehtävä ja mihin kunnassamme pyritään? Valitettavasti Leppävirta on päässyt uutisotsikoihin rattijuopumusten ja nuorten kaahailujen vuoksi. Katukuvassamme alkoholiongelmat näkyvät valitettavan selvästi. Sosiaali- ja terveyspalveluissa painitaan jo riittävästi päihdeongelmien parissa eikä alkoholilakikaan oletettavasti suhtaudu myötämielisesti tällaiseen mainontaan. Millaisen kuvan kunnastamme annamme muille? Elinvoimaisenko ja kuntalaistemme hyvinvointia edistävänkö?
Huisketta ja hulinaa
Kiirettä pukkaa, kuten aina koulutyötä aloittaessa. Uusia kursseja pitää suunnitella ja tutustua uusien ryhmien opiskelijoihin. Kiva, että opiskelijoilla, niin uusilla kuin vanhoillakin intoa riittää. Eilen pari nuorta lähihoitajaopiskelijaa kertoi, että vanhustyö kiinnostaa kovasti. Vanhustyöhän on se ala, jossa tulevaisuudessa työntekijöitä, niin nuoria kuin vanhempiakin tarvitaan. Empaattista asennetta, iloa ja lämpöä, jota ihailtavasti näkyy tulevien lähihoitajien kasvoilta. Eilinen ilta meni Eelin (2v) kanssa terveyskeskuksessa juostessa, onneksi tällä kertaa ei Eelillä ollut suurempia. Paljon olemme aikaa KYS:ssa viettäneet Eelin kanssa ja onnellisia, varmasti eniten poika itse, ollaan kun saadaan kotona päiviä touhuta.
Töistä suoraan kotiin pientä purtamaan haukkaamaan ja sitten tie veikin kohti Kuopiota demareiden naispiirihallituksen kokoukseen. Onneksi matkaseurana oli kaksi varkautelaista naisdemarikonkaria, joiden kanssa olin mukava vaihtaa ajatuksia niin kunnallispolitiikan kuin tulevien eduskuntavaalienkin tiimoilta. Sukupolvien välinen kuilu tuntuu häviävän noissa ajatuksia herättävissä jutusteluissa. Ja niinhän se tulisi mennäkin. Meistä jokainen omalla tavallaan pyrkii tekemään tätä maailmaa paremmaksi paikaksi elää; toisille ihmisille, lapsillemme ja itsellemme.
Koulutyötä ja vaalityön aloitusta Varkaudessa
Veetin ekaluokka alkoi. Jännittävää seurasta pienten ekaluokkalaisten tiivistä keskittymistä koululuokassa. Tuli mieleen oma eka koulupäivä, kun jännittyneenä seisoin Joutenlahden ala-asteen suurella asfalttipihalla punainen liivimekko päällä. Siitä se pitkä, mutta toivottavasti ei kovin kivinen koulutyön taival alkaa. Sain illalla päällystää pienen miehen ensimmäisen aapisen. Niin se aika vaan menee. Samaa koulutyötä sain itsekin aloittaa kun oppilaitokselle tulivat uudet iloiset lähihoitajaopiskelijat. Huomenna alkavat jo tunnit ja saan tutustua uusiin opiskelijoihin. Arki alkaa.
Illalla pidettiin Mian kahvit Varkauden demarikulmalla ja mukava oli nähdä demarikonkareita, joihin olen tutustunut jo pienenä tytönnassikkana. Tuntuu hyvältä, etteivät ihmiset muutu mihinkään, mitä nyt itse olen kasvanut niitä ajoista pituutta puoli metriä. Mutta samat sen ajan vaikuttajat ovat edelleen aktiivisia. Ihailtavaa. Hyvä oli saada vinkkejä ja ideoita, ajatuksia ja tuntemuksia konkareilta, jotka ovat kahlanneet läpi demariaatteen ja useat vaalien vuosien varrelta. Jotenkin se vertaistuki tässäkin asiassa antaa voimaa. Kiitokset kaikille kannustuksesta ja tuesta.
Koululaisen siunaaminen koulutielle herkistää
Veetin siunaaminen tulevalle koulutien taipaleelle Leppävirran kirkossa herkisti vanhemmat, isovanhemmat ja Mari-kummin. Pappi Sanna Ryytty puhui kauniisti koululaisen tulevista koulutyön hetkistä, mahdollisista karikoista ja kiusaamisesta. Lämmin ja kaunishenkinen tunnelma täytti sekä pienten koululaisten että läheisten mielen. Viljamikin halusi ehtoolliselle siunattavaksi ja kummeksuen katseli mitä äidille tarjottiin. Ihmetteli vaan missä se ehtoollisleipä oli, kun leipä ei näyttänytkään tavalliselta leivältä. Hyvä varmasti sekä lapsille että vanhemmille välillä seisahtua kaiken kiireen keskellä myös miettimään elämän syntyjä syviä. Koskettavaa.
Käytiin illemmalla touhuamassa serkun tytön nimipäivillä. Pieni on suku, mutta sitäkin rakkaampi. Suunniteltiin Hahtaloiden sukuseuran perustamiskokousta; olisi kiva tutustua paremminkin omiin juuriinsa ja sen sivuhaaroihin. Setä on tehnyt ansiokasta sukututkimusta ja oman suvun tunteminen ja tutkiminen tuo oman sävynsä historiaan, tapaamme elää ja tunteä tätä päivää.
Koulun alkua odotellessa
Päivä on mennyt pihamaalla tarpoessa ja pienten ukkeleiden touhuamista seuratessa. Veetin kanssa katsottiin tulevaa ensimmäistä koulupäivää varten tavarat; reput ja penaalit valmiiksi. Taitaa äitiä jännittää pikkumiehen eka koulupäivä enemmän kuin poikaa itseään. Ruokapöytäjutustelussa Veeti rupesi tenttaamaan äidiltä eri maiden pääkaupunkeja ja oli näköjään itse opetellut monia. Yllätyin miten paljon illalla itsekseen poika olikin niitä kartastosta opetellut. Toivottavasti samanlainen into uusien asioiden oppimiseen säilyy ensimmäisten koulupäivien jälkeen läpi koko elämän. Mietiskelin omaa kouluaikaani, omaa oppimisintoani ja opettajien asenteita oppilaita ja oppimista kohtaan. Opettajien koulutus on nykyaikaistunut ja opettajien tulisi ottaa huomioon oppilaat yhä yksilöllisemmin. Toivottavasti opettajien joukkoon mahtuu entistä enemmän niitä arjen puurtajia, jotka aidosti tykkäävät työstään ja välittävät oppilaistaan. Entistä enemmän ala-asteella varsinkin tulisi kiinnittää huomiota niihin heikommin pärjääviin lapsiin, jotta heillekin jäisi positiivinen kuva oppimisesta, opettajista ja koulunkäynnistä. Kiusaaminen on valitettavan yleistä ja yhteistyötä tulisikin lisätä niin opettajien ja vanhempien kuin perheneuvolan ja koulunkin välillä. Sekä kiusaaja että kiusattava voivat huonosti ja kiusaamiseen tulee puuttua heti, jottei lapsille jäisi siitä jopa elinikäisiä, oppimista ja elämässä eteenpäin menemistä taannuttavia traumoja.
Saappaanheittoa ja iloista mieltä
Sappaanheitto voi olla hauskaa. Leppävirralla heitettiin saappanheiton SM-kisoja ja tukiryhmääni oli tullut 21 reipasta saappaanheittäjää. Ihana nähdä miten porukalla oli mukavaa. Heitin kansanedustajaehdokkaiden joukkueessa ja sijoituimme Mian tukiryhmän jälkeen toiseksi. Pakko myöntää että meillä oli joukkueessa yksi ylimääräinen heittäjä. Mutta voitimme istuvat kansanedustajat yli puoluerajojen toimineella yhteistyöllä! Tapahtuma kaikkinensa oli rento ja iloinen ja uskon kaikilla olleen mukavaa. Saapas lensi meikäläisen kädestä vajaat 17 metriä; harjoitusta varmaan pitää lisätä ennenkuin MM-kisoihin on asiaa. Kauniit kiitokset kaikille reippaille saapastelijoillemme!
Kaksivuotias pikkumies
Pikkumiehemme Eeli täytti tänään kaksi vuotta. Ei huolta huomisesta. Pieni kikkarapää juoksenteli illan pitkän pihamaalla ihmetellen kärpästen ja lintujen touhuilua. Olisi varmaan terveellistä meille jokaiselle aikuisellekin heittäytyä joskus pieneksi; elää ja iloita elämän pienistä iloista. Positiivisuuden ja avoimen tunteiden näyttämisen toivoisi säilyvän koko loppuelämän.
Koulutuskuntayhmässä vietettiin tänään avajaisia. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa opettajankoulutuksessa olleita opiskelukavereita, jotka olivat saaneet töitä terveydenhuollon opettajana. Ilo nähdä, että oman alan töitä on riittänyt ja positiivinen asenne heijastui opettajakollegoiden kasvoilta. Jorma Uotinen oli puhumassa luovuudesta ja herätti ajatuksia luovuuden merkityksestä niin opettajan työssä kuin muillakin aloilla. Luovuudella, uskaltamisella ja itsensä peliin laittamisella meistä jokainen voi saavuttaa paljon.
Katsotaan ympärillemme
Lämmintä riittää. Aika on mennyt ensi viikon töitä suunnitellessa ja mielenterveystyön uusimpiin ajatuksiin perehtyen. Mielenterveyden kiemurat puhututtavat yleisesti silloin, kun joku mielenterveysongelmista kärsivä tappaa ohikulkijan. Tuntuu, että muuten on edelleen vallalla se ajatus, että kun ongelmista ei puhuta, niin niitä ei sitten olekaan. Kuitenkin itsemurhatilastoissa me suomalaiset olemme edelleen Euroopan kärkimaita. Valitettavasti. Jostainhan se kertoo kilpailuyhteiskunnastamme. Minne on hävinnyt yhteisöllisyys? Emme enää tiedä, kuka asuu seinänaapurissa, saati sitten että uskaltaisimme puuttua toisen asioihin. Jokaisella meillä tulisi olla ystäviä, tuttavia tai sukulaisia, joille voisimme purkaa huolemme, jottei niiden taakka kaatuisi päällemme. Entä jos niitä ei ole? Auttaisiko niitä yksinäisiä elämän tallaajia se, että jokainen meistä uskaltautuisi katsomaan ympärilleen. Lähellä voi olla joku, joka tarvitsee kuuntelijaa.
Keihäsfinaali alkaa piakkoin. Aktiivisena penkkiurheilijana on sitä katsottava; tsemppiä Tero ja Suomi!
Suvaitsevaisuutta päätöksentekoon
Suomen kesä on ihana. Päivä hujahti työssäoppimassa oleville opiskelijoille soitellessa auringon porottaessa pihaterassille. Teknologian kritisoijallekin oli hyötyä kännykästä. Iloisia kuulumisia kuului ystäviltä; yksi menee naimisiin ja toinen kertoi esikoisensa ensi hymystä. Pienet ukkelimme temusivat koko illan ulkona peput paljaana ja Eelistä oli kivaa matkia jumppatemppuja Viljamin opastuksella. Aika menee ja ajankulun huomaa lasten kasvamisesta. Tuntuu että vasta äsken Veeti makoili kesänurmella puolivuotiaana autuaan tietämättömänä kiireestä ja aamuherätyksistä. Maanantaina on Veetin eka koulupäivä ja on yritettävä kääntää kesäinen aikataulu syksyisemmäksi aamuherätyksineen. Ei tule olemaan helppoa.
Leppävirran paikallislehti julkaisi tänään kirjoitukseni suvaitsevaisuudesta, johon sain sysäyksen eräästä kunnanvaltuustomme kokouksesta. Kunnassa pohdimme talouden tasapainottamista. Ajattelen, että vetämällä yhtä köyttä samaan suuntaan saisimme enemmän hyvää aikaan kuin kritisoimalla vanhoja päätöksiä ja valintoja ja syyttelemällä virkamiehiä ja muita päättäjiä. Kritisointi sinänsä on hyvä asia, mutta siihen pitäisi kuulua myös uusia ideoiden ja vaihtoehtoisten toimintamallien ehdotuksia. Kaikkien päättäjien tulee olla kuntalaisten asialla, heiltähän olemme valtuutuksen työhömme saaneet. Kritisoimalla muita päätöksentekijöitä aliarvioimme kuntalaisia ja heidän kykyään valita itselleen luottamushenkilöt kuntaan. Yhteistyössä on voimaa ja sitä voimaa tarvitsemme saadaksemme kuntamme pysymään elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä ja etenkin kuntalaisemme voimaan hyvin.
Paistetta päivään
Eka työpäivä takana. Mukavia opetettavia kursseja tiedossa; mielenterveystyö omimpana alueena. Aurinkoinen ilta meni soitellessa tutuille demareille ja kutsuessa vaalityön tapaamiseen Varkauden demarikulmalle ma 14.8.
Savon Sanomat kirjoitti tänään lastensuojelutarpeen kasvusta ja huostaanottojen yleistymisestä tulevaisuudessa. Surullista luettavaa. Onneksi kunnassamme on ymmärretty myös ennaltaehkäisevän työn merkitys ja Eheän lapsuuden eväät-projektin loputtua kuntaan otettiin perhetyöntekijä. Toivottavsti sillä saataisiin edes joku huostaanotto vältettyä. Rahat on tiukilla kunnassa, eikä missään nimessä ainakaan lastensuojeluun kuuluvista menoista voi karsia. Lapsissa on tulevaisuuden voima. Toisaalta olen kuullut keskustelua siitä, että osa huostaanotoista on turhia ja sosiaalityöntekijät tekevät päätöksiä mielin määrin. Toivottavasti tällaista ajatusta ei päättäjien keskuudessa ole eikä tule. Onneksi meillä jo laitkin määrittävät sen, ettei mielivaltaisia huostaanottoja voida tehdä ja kyllä päätöksentekijöillä tulee olla riittävät perusteet kaikkiin päätöksiin. Surullista tässä on se, että lapset kärsivät aina. Lastensuojelun menot kunnille kasvavat suuriksi osittain sen takia, ettei "tavallisia" perheitä, jotka ottaisivat lapset kotiinsa asumaan, enää ole, vaan lapsia joudutaan sen vuoksi sijoittamaan kalliimpiin ammattimaisiin perhekoteihin. Miten ihmiset saataisiin kiinnostumaan kasvattivanhemmuudesta? Auttaisiko kasvattivanhempien tuen lisääminen; henkisen ja taloudellisen?
Viimeinen lomapäivä
Viimeinen lomapäivä aurinkoa täynnä. Leppävirran kunta järjesti ystävyyskaupungin Schwerten vierailleen ja kunnan päättäjille tilaisuuden, jossa saimme ihastella nuorten tekemään näyttelyä kotikaupunkinsa teollisuudesta. Ihanaa, että ystävyyskaupunkitoiminta elää edelleen, ainakin Leppävirralla. Päivänpaistetta täynnä oleva päivä menikin marjapensaissa kyykkien siskon luona ja ilta marjamehuja keitellen. Viljamilla (4v) riitti koko illan tarinaa mönkijällä ajamisesta, kun olivat sitä iskän kanssa käyneet kokeilemassa. Veeti jännittää viikon päästä alkavaa ekaa koulupäivää; ei malta mennä ajoissa nukkumaan. Eeli (2v) opettelee "Ihhahhaa, ihhaahhaa" -laulua ja matkii eläinten ääniä.
Blogi avattu
Heippa!
Blogini on avattu. Tästä tämä lähtee. Mia
Mialle avattu oma blogi!
Hei Mia,
Nyt tämä sinun uusi blogisi on avattu - ole hyvä ja onnea matkaan.
Timo
Hei,