Mia Hahtala

Naurua ja torikahveja

Eilinen ilta ja osin yökin vierähti leppoisassa demarien piirihallituksen jäsenten seurassa Varpalassa. Ai kun nämä politiikan ympyrät olisivat aina yhtä ilolla ja huumorilla maustettuja kuin eilinen ilta. Talon isäntä-Lehtinen piti hyvää huolta vieraistaan ja maha kipeänä on vieläkin. Mahan kipeys ei johdu äärimmäisen ihanasta ruuasta vaan nauramisesta. Varmaan kertyi taas muutama päivää lisää elon taipaleella kun nauru kerran pidentää ikää.


Tämä päivä ilman mitään ohjelmaa, miten ihanaa. Aamu alkoi kylläkin sovitulla sukutapaamisella, joka perinteiseen tapaan pidettiin torilla kahvien ja aamumunkkien kera. Käytiin sedän ja serkkujen kanssa läpi tulevan sukukokouksen ohjelmaa. Veeti ja Viljami eivät millään meinanneet jaksaa kuunnella aikuisten lörinöitä vaan mukavampaa oli juoksennella ympäri torikahvilaa. Ikäihminen kaatui torin laatoituksella, onneksi mitään suurempia ei sattunut. Muutama avulias torikävijä tuli auttamaan, mutta valitettavasti oli myös niitä, jotka kulkivat ohi ihmetellen. Mietiskelin, oliko kyse siitä, että auttajia oli jo paikalla, arkuudesta vai välinpitämättömyydestä. Toivottavasti ensimmäisestä. Valitettavan usein jätämme lähimmäisemme yksin, ilman tukea ja apua. Emmekö me suomalaiset välitä, vai emmekö uskalla puuttua toistemme asioihin?

posted by miahahtala @ 17:38