maanantaina, elokuuta 21, 2006

Neljävuotiaan kaikkivoipaisuutta

Työpäivä meni opiskelijoiden työssäoppimisjaksojen arvioinneissa.; mukavaa vaihtelua perinteiseen opettajan työhön. Pojat touhusivat illan kuranaamoina pihalla ja nukkumaan rauhoittuminen oli taas vaikeaa; tavallista. Kovasti sitä pienet miehet keksivätkin asiaa ja leikkejä silloin kun olisi aika mennä unten maille. Viljamille tuli ikioma kirje seurakunnalta; päiväkerho alkaa. Onneksi perhepäivähoidosta pääsee kerhoon, kun isovelikin kerran on jo koulussa. Kamalan tärkeää tuntuu olevan Viljamille, että pääsee muiden "isojen" kanssa kerhoon. Niin se neljävuotiaskin kasvaa ja on jo iso poika, ainakin omasta mielestään. Neljävuotias tuntuu olevan niin mahtava, että vaikka vuoret siirtyy jos niin haluaa. Toisaalta ihanaa tuo lapsenusko, valitettavasti vaan jossain elämän vaiheessa tulee realiteetit vastaan, kaikkeen kun ei pysty. On huomattava oma rajallisuutensa ja pyrittävä tekemään parhaansa, asiassa kuin asiassa.

posted by miahahtala @ 20:40