Mia Hahtala

Suvaitsevaisuutta päätöksentekoon

Suomen kesä on ihana. Päivä hujahti työssäoppimassa oleville opiskelijoille soitellessa auringon porottaessa pihaterassille. Teknologian kritisoijallekin oli hyötyä kännykästä. Iloisia kuulumisia kuului ystäviltä; yksi menee naimisiin ja toinen kertoi esikoisensa ensi hymystä. Pienet ukkelimme temusivat koko illan ulkona peput paljaana ja Eelistä oli kivaa matkia jumppatemppuja Viljamin opastuksella. Aika menee ja ajankulun huomaa lasten kasvamisesta. Tuntuu että vasta äsken Veeti makoili kesänurmella puolivuotiaana autuaan tietämättömänä kiireestä ja aamuherätyksistä. Maanantaina on Veetin eka koulupäivä ja on yritettävä kääntää kesäinen aikataulu syksyisemmäksi aamuherätyksineen. Ei tule olemaan helppoa.

Leppävirran paikallislehti julkaisi tänään kirjoitukseni suvaitsevaisuudesta, johon sain sysäyksen eräästä kunnanvaltuustomme kokouksesta. Kunnassa pohdimme talouden tasapainottamista. Ajattelen, että vetämällä yhtä köyttä samaan suuntaan saisimme enemmän hyvää aikaan kuin kritisoimalla vanhoja päätöksiä ja valintoja ja syyttelemällä virkamiehiä ja muita päättäjiä. Kritisointi sinänsä on hyvä asia, mutta siihen pitäisi kuulua myös uusia ideoiden ja vaihtoehtoisten toimintamallien ehdotuksia. Kaikkien päättäjien tulee olla kuntalaisten asialla, heiltähän olemme valtuutuksen työhömme saaneet. Kritisoimalla muita päätöksentekijöitä aliarvioimme kuntalaisia ja heidän kykyään valita itselleen luottamushenkilöt kuntaan. Yhteistyössä on voimaa ja sitä voimaa tarvitsemme saadaksemme kuntamme pysymään elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä ja etenkin kuntalaisemme voimaan hyvin.

posted by miahahtala @ 22:22