Mia Hahtala

Pienellä kylällä vireää toimintaa

Tänään Timolan koulun saksan lukijat vanhempineen olivat järjestäneet myyjäiset ja alakoululaisille discon. Luokkaretkiperinne rahankeruumenetelmineen ei ole onneksi muuttunut pariin kymmeneen vuoteen. Vanhemmat olivat tehneet ison työn illan onnistumiselle ja luokkaretken mahdollistamiseksi. Kiva, että myyjäiset ja pienten illat ovat arvossaan, ainakin meidän ekaluokkalaisella oli ollut mukava ilta.

Ihan kaiholla muistelen niitä discoiltoja, jota yläasteella luokkana järjestettiin saadaksemme luokkaretkikassaa kerrytetyksi. Todennäköisesti oman vanhempamme eivät kyseisiä aikoja niinkään kaiholla muistele, varmasti järjestysmiehenä toimimisessa oli paljon niitä huonojakin puolia. Meno on kuitenkin muuttunut siitä, valitettavasti. Päihdeongelmat ovat yhä nuorempien, jopa joidenkin lasten arkea. Omassa "nuoruudessani" päihteillä tarkoitettiin puhekielessä alkoholia, nyt siihen jo nuorten keskuudessa valitettavasti kuuluvat niin rauhoittavat lääkkeet kuin huumeetkin. Äkkiä on maailma muuttunut. Työn puitteissa hoitotyössä olen kohdannut paljon huumenuoria, jotka ovat aloittaneet alkoholin tai muiden päihteiden käytön jo 11-12-vuotiaina. Lapsia vielä. Miten siinä iässä pystyy ymmärtämään päihteidenkäytön seuraukset, riippuvuuden ja näkemään elämää eteenpäin? Entä jos kotona päihteidenkäyttö on osa arkea? Mistä sen terveellisen ja turvallisen roolimallin silloin saa? Kouluterveydenhoitaja, kuraattori, opettajat ja harrastustoiminnassa mukana olevat aikuiset, naapurit ja ystävät voivat antaa oman panoksensa lasten ja nuorten turvallisen ympäristön luomiseen. Miten kaikki uskaltaisimme sen osaltamme tehdä?

posted by miahahtala @ 22:14