Mia Hahtala

Vihdoin päiväjärjestykseen

Valtakunta on taas "mallillaan". Tekstiviestikohuista on päästy ja ulkoministeri on vaihdettu. Kaikki kunnossa siis. Kovasti ihmetyttää tämä kohujen määrä; puhutaan epoista, tekstiviesteistä, tanssikisoista ja Ruusus-oikeudenkäynnistä. Onneksi tosin jotkut tiedotusvälineet eivät ole unohtaneet tiedottaa politiikan kuvioista, vaikkakin useille ihmisille tästä keväästä täysin muut asiat jäävätkin mieleen. Poliitikkojen uskottavuus on vaakalaudalla eikä politiikka sitä vähääkään kohta kiinnosta. Paitsi niitä, joille politiikka on vain keino saada itsensä esille ja nostattaa omaa itsetuntoaan. Keinolla millä hyvänsä. Harmi sinänsä. Paljon on niitä ihmisiä, joilla oikeasti olisi paljon annettavaa tämän yhteiskunnan kehittämiseen. Puolueilla onkin nyt suuri tehtävä luoda järjestelmästä houkuttava ja entistä enemmän demokratiaa sisältävä. Sitä oikeaa kansalaisdemokratiaa.

Leppävirran kuntapolitiikka viettää "virallisesti" hiljaiseloa. Paras-hanketta puidaan pienissä ympyröissä edelleen ja yhteistyösuuntia viritellään sekä piirimallin että Varkauden suuntaan. Alkaa pienen valtuutetun pää olla jo pyörällä siitä, mihin sitä yhteistyötä missäkin sektorilla oikein tehdään. Ihmettelen vieläkin tätä pirstaloimista. Liikelaitos ottaa näillänäkymin huolekseen perusterveydenhuollon ja vanhusten laitoshoidon, sosiaalipuoli on kunnalla itsellään (yhteistyötä esim. työterveydenhuollon ja päivähoidon osalta Varkauden kanssa) jne. Ei liene puitelain hengen mukaista tämä sosiaali- ja terveydenhuollon pirstoutuminen. Ja mikä tärkeintä, ei ainakaan kuntalaisen edun mukaista.

Työrintamalla kiirettä pukkaa. Kevään viimeiset kurssit starttaavat ja kesäkuukin osin vierähtää opetuksen ja työssäoppimisen ohjausten merkeissä. Koko kevät tuntuu hurahtaneen vauhdilla vaikkei tänä vuonna ajeltukaan ympäri Pohjois-Savoa matkailuautolla sohjokelien keskellä. Mutta onneksi syksyllä ovat kunnallisvaalit ja ilolla kengät sohjossa tulemme töröttämään torilla. Rankkaa, mutta toisaalta niin äärimmäisen mukavaa. Aitoa ihmisten tapaamista, jutustelua ja makkaran paistoa. Olisi vaan seuraavat eduskuntavaalitkin saaneet olla samaan aikaan kuin aiemminkin. Sohjossa seisominen, lumituiskussa ajeleminen, makkaranpaistot ja varpaiden palelu vain lisäävät iloa ja tsemppiä omaan tekemiseen. Lienen tässä mielessä kummajainen.

posted by miahahtala @ 19:53